keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Kesä oli ja meni

 


Sataa, sataa ropisee...

Ja lotisee myös.

Sellainen on päivän sää 😉

Keskiosassa maata ja pohjoisessa on tullut myös reilusti lunta,

mutta onneksi täällä etelässä ei ole vielä tarvinnut aloittaa lumitöiden tekemistä, 

vaan ollaan selvitty kumppareilla ja sateenvarjolla.



Suurilla suunnitelmilla reilu vuosi sitten aloitettu kukkablogi kutistui viime kesänä

muutaman postauksen kokoiseksi.

Mitään varsinaista syytä sille ei ole, mutta ehkä tietty blogiväsymys iski alkuunsa, 

kun kaikenlaista stressiä on ollut ja toisaalta tuota SatunTuulia-blogia tulee kirjoiteltua silloin tällöin.

Ja liekö kuumuus osittain hyydyttänyt.

Mutta koska kukat ja kotipiha ovat edelleen lähellä sydäntä ja menneenä kesänäkin tuli 

harva se päivä kierrettyä pihalla kameran kanssa, on kukkakuvia tietokoneen muisti pullollaan. 

Ajattelin, että laitan tänne sateista lokakuista viikkoa piristämään 

hieman epävireisen ja jäsentymättömän otoksen kesän kukkijoista. 

Samalla laitan muutaman sanan, miten kesän kukinta sujui.


Syysleimu


Kesällä kirjoitin, että peurat söivät valtaosan syysleimun latvoista.  

Ja tosiaan,

 yleensä isossa perennapenkissä rehevänä ja monivärisenä kukkivat syysleimut joutuivat pariinkin otteeseen peurojen käsittelyyn. 

Toki useita kukkavarsia säästyi ja taisi jokunen syödyistä tuon brutaalin latvomisen jälkeen haaroituttuaan ehtiä kukkimaankin. 

Sitten tulivat vaivaksi härmä ja lehtokotilot, joiden invaasiota olen pyrkinyt pitämään poissa, 

mutta näyttää, että sillekin olen hävinnyt. 

Ensi keväänä on otettava järeämmät aseet käyttöön ja sitä silmällä pitäen hiottava talvella suunnitelmia 😊




Keski- ja loppukesän suloisimmat kukkijat ovat pienet ryhmäruusut,

joista White cover ja tuo vaaleanpunainen, jonka nimeä en tiedä, ovat luottokukkani.

Käytännössä ihan omillaan pärjäämään joutunut White cover-ruusu jaksaa sulostuttaa pienillä valkoisilla, 

osittain vaaleanpunaiseen häivähtävillä kukillaan.

Ja sitten tuo vaaleanpunainen, voimakaskasvuisempi serkku jaksaa kukkia runsaasti vuodesta toiseen. 




Syyshortensia

Mutta kotipihan ehdoton syksyn kuningatar on syyshortensia.

Leikkasin pensaita todella runsaasti keväällä ja näyttää, 

56että nyt ne ovat vähintään yhtä isoja kuin ennen leikkaamista, jos eivät isompiakin. 

Sama urakka edessä siis ensi keväänä ;) 




White cover -ruusu hallayön jälkeen


Syksyn ensimmäisen hallayön jälkeen tuossa muutama viikko sitten aamuauringon jo sulatettua ohuen 

kuurakerroksen kukkien päältä, ne olivat täynnä tuhansia pienen pieniä vesipisaroita.



Pensashanhikki hallayön jälkeen

Tässäpä tällainen kattaus lokakuisen viikon piristykseksi. 

Vuodenajat ovat ihania ja syksyn lapsi pitää myös syksystä, 

mutta kyllä minä kevättä jo odotan ;)




Iloa ja aurinkoa lokakuuhusi! 


8 kommenttia:

  1. Kesäiset kukkakuvat hivelevät silmää ja sielua lokakuun kaatosateessa.
    Suosittelen kokeilemaan Trico Gardenin suihkuttamista kasveille peuratuhojen välttämiseksi. Suihkutin sitä ensimmäisen kerran keväällä ja näyttää toimivan. Kokeilu jatkukoon tulevana keväänä.
    Olen jo vuosia leikannut syyshortensioita keväällä. Viime keväänä Vanille Fraisea varsin voimakkaasti, koska se oli kasvattanut hurjan pitkät ja alaosistaan aivan paljaat oksat. Tuuheni kummasti ja kukki hienosti, kuten joka vuosi.
    Kevättä odotan minäkin, mutta siinä välissä ladataan talven ajan akkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🤍 Olen täsmälleen samaa mieltä, että syksyn sateissa ja pimenevissä illoissa saa piristystä kukkakuvista ja aurinkoisista kesäkuvista ja -muistoista.
      Ja kiitos vinkistä Trico Gardenin suhteen. Ehdottomasti kokeilen sitä ensi keväänä ja kesänä.
      Minullakin syyshortensioiden leikkaus on jokakeväinen homma, mutta viime keväänä tein sen todella rankalla kädellä :) No, lopputulos on ihan näyttävä kukinta ja aikaisempaakin isompi kasvu.
      Mukavia syyspäiviä ja ladataan tosiaan akkuja talven aikana, kun siihen on ainakin pihatöiden osalta hyvä tilaisuus;)

      Poista
  2. Oi, miten kauniita kuvia <3 Ajatukseni kiitivät kuviesi myötä kesään. Täällä satoi aivan koko päivän lunta, joten kesä on vain muisto. Kohta on joulu. Minulle joulu on voimauttavaa aikaa. Kyllä tämä tästä ja kevät koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🤍 Aurinkoisia kesäpäiviä on kyllä kiva muistella näinä sateisina syyspäivinä!
      Joulua odotan minäkin ja omalla tavallaan pimeä vuoden aika ja siihen joulun aikaan liittyvät valot ja tunnelma ovat kyllä ihana asia.

      Poista
  3. Nämä kesän valoa täynnä olevat kukkakuvat piristivät kovasti harmaata aamua. Täytyy vain sitkeästi rämpiä pimeän ajan yli ja sitten voi ryhtyä odottamaan uutta kevättä.
    Minulla on Betweenin tavoin hyvä kokemus hortensioiden leikkaamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesää on tosiaan mukava muistella näinä syksyisinä päivinä ja pimeinä, märkinä iltoina. Piristävät tosiaan ja vievät ainakin itsellä ajatukset välittömästi kesään ja valoisempiin asioihin.
      Rämmitään syksy ja sydäntalvi, kunnes kevät taas koittaa :)
      Kauniita syyspäiviä!

      Poista
  4. Kyllä tulivat tarpeeseen nämä aurinkoiset kukkakuvat! On ollut niin pimeää ja sateista, että eipä hirveästi huvita ulos vilkuilla. Tällaiset kesän värit ja valo piristävät kummasti.
    Olemme varmaan lehtokotiloiden osalta samoissa puuhissa keväällä. Meillä niitä näkyi ensimmäistä kertaa tänä vuonna, joten ensi kevään toimet voivat olla ratkaisevia sen suhteen, tuleeko niistä ongelma vai ei. Toivottavasti saamme kumpikin mokomat nilviäiset kuriin heti alkuunsa. Minäkin olen Betweenin ja Päivin tavoin leikannut syyshortensioita reilusti keväällä. Syyshortensiat kestävät sen hyvin, haaroittuvat tuuheiksi ja kukkivat silti runsaina.
    Iloa ja aurinkoa sinunkin lokakuuhusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla 🤍 Ja tosiaan itselläkin ajatus karkaa usein kesään näinä hämärinä ja koleina syyspäivinä. Siksipä yllätän itseni usein tuijottelemassa kesällä ottamiani kukka- ja pihakuvia.
      Lehtokotiloiden torjumisen kohdalla ei voi olla liian tarkka ja liian aikaisessa keväällä. Olen kerännyt itse niitä monena kesänä sadoittain ja tuntuu, että määrä vaan lisääntyy. Osansa on siinä, että niitä on tällä seudulla joka puolella. Läheinen kaupungin "pusikko"/kosteikko/"virkistysalue" on niitä täynnä; lähes jokaisessa kasvissa niitä näkyy, joten äkkiähän ne sieltä tien toiselle puolelle tulevat. Pitäisi saada siihen jotain torjuntaa, ksoka käsipelin sitä ongelmaa ei ratkaista. Ikävää kokonaisuutena.
      Mutta mukavia ja leppoisia syyspäiviä sinulle!

      Poista

Kommentit lämmittävät mieltä! Kiitos, kun kerrot vierailustasi.