Ihana toukokuu.
Viime viikonloppuna tuli lähes kesä.
Sää oli upea, itse asiassa kuumakin ja luonto heräsi niin vauhdilla, että mukana ei meinannut pysyä.
Emme kuitenkaan olleet silloin kotona ja minulla jäi kameran kanssa pihalla heiluminen välistä.
Alkuviikko on ollut sitten vuorostaan sateinen ja koleakin,
mutta onneksi tänään torstaina aurinko näyttäytyi useamman tunnin ajan.
Ja minä käytin etätyöpäivän ruokatunnista muutaman minuutin kukkien kuvailuun
Saatiin vielä ennen loppuillasta alkanutta uutta vesisadetta nurmikkokin leikattua
ja verotettua hieman hyvinvoivan ja vauhdilla kasvavan voikukkakasvuston kukintaa.
Noita keltaisia pikkuaurinkoja pihalla nyt riittää yllin kyllin.
Kiristää vähän hermoja, mutta taistelu niille on jo hävitty, joten yritetään selvitä rinnakkaiselosta.
Upea sininen kevätkaihonkukka jaksaa vielä kukkia monin paikoin varsinkin puolivarjossa.
Sen rinnalla kukintansa tuijien katveessa on aloittanut naapurin puolelta meillekin tiensä löytänyt
kauniin vaalean sinivioletti pikkutalvio.
Se näkyy viihtyvän oikein hyvin myös meidän pihallamme, joten tervetuloa!
Tällä viikolla kukintaan on puhjennut myös kaunis lemmikki.
Se on kylväytynyt vähän sinne tänne ja näkyy sitä kasvavan nurmikollakin samoin kuin
kivien välissäkin.
Kukkaan on puhjennut myös kesäpikkusydän,
jonka vaaleanpunainen ja tummanpunainen versio näkyvät viihtyvän hyvin.
Sen sijaan valkoista kesäpikkusydäntä en ole tänä keväänä vielä nähnyt ja kovasti
toivon sen säilyneen talven yli tähänkin kevääseen.
Kukkapenkin muokkauksessa on näköjään kultatyräkkikin jakautunut useampaan
osaan ja sen seurauksena yksittäinen kukinto näkyy päätyneen pikkuisten sydänten seuraksi.
Eniten kuitenkin on tullut ihailtua pikkuista suklaakirsikkaa,
joka kukkii juuri nyt valkoisin kukin.
Rankkasateet ovat verottaneet kukintaa, mutta vielä on myös avautumattomia nuppuja.
Päivän aurinkoisina hetkinä sen kukissa lenteli jos jonkun näköistä öttöstä.
Olinkin sateiden vaan jatkuessa jo huolissani, miten tämän kevään pölytyksen käy.
Toisaalta ylipäätään olen huolissani tämän pikkupuun voinnista.
Se on jo muutamana vuonna lakastuttanut uusia versojaan ja arvelen, että sillä on siis versojen lakastustauti.
Minä olin jo päättänyt, että se saa viimeistään nyt keväällä lähteä ja muokkaan istutusalueita siinä osassa pihaa vähän enemmän.
Mutta se kuitenkin jäi ja kirsikka sai nyt ainakin yhden lisäkesän.
Helmililjoilla ei tänä keväänä mennyt kovin hyvin.
Niistä aika moni taisi aikaisin keväällä päätyä rusakoiden hampaisiin.
Peurojakin täällä kyllä on, mutta luulen, että nämä maistuivat enemmän rusakoille.
Monen tulppaanin kohdalla kävi samoin.
Tällainen kaunis yksinäinen tulppaani putkahti esiin yhdessä palavan sydämen taimen kanssa
paikassa, jossa mielestäni kumpaakaan ei pitäisi olla.
No, tuskin ovat sinne omatoimisesti päätyneet, mutta jännä,
miten sitä itse unohtaa maata istutusaluetta tuossa kohti muokanneensa aikoihin ja
toisaalta tulppaania tuohon kohtaan laittaneensa 😊
Muuten tulppaanien kukinta on vielä alussa ja ehkä vaatimatonta sittenkin, kun sen aika on.
Nuput näyttävät aika pieniltä. Olisiko niin, että on ns. voima vähissä.
Ovat nimittäin useamman vuoden ikäisiä.
Kevään vauhti on nyt kiihkeimmillään.
Ensi viikolla on taas jotain uutta täydessä loistossaan.
