keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Pienten sydänten lumossa


Kesäpikkusydänten siro olemus ja kauniisti nuokkuva pienet sydämen muotoiset kukat
hurmaavat heti alkukesästä alkaen perennapenkissä ja havuistutusten reunamilla.


Minusta on ihana seurata niiden kasvua ja herkkyyttä, 
joka mielestäni pääsee upeasti esille ilta-auringon loisteessa. 



Valkoinen sydän vaikuttaa jäävän vaaleanpunaisen sisarensa jalkoihin 
mitä leviämisintoon tulee. 
Kokeilin viime vuonna istuttaa Viherpeukaloilta tilattuja tummanpunaisia, vaaleareunaisia
versioita, mutta niistä yksikään ei lähtenyt kasvamaan. 
Ehkä tein jotain väärin istutuksessa, olisi varmaan pitänyt paremmin liottaa juurakot, sillä sen verran kuivia ne saapuessaan olivat. 
Harmittaa jossain määrin, mutta ei voi mitään.
Parempi tällaisen tumpelon on pitäytyäkin näissä perinteisemmissä 😊


Ihan varma en ole, olisiko tämä pikkuruinen kasvanut yhdestä niistä kuivista juurakoista 
(ei kyllä ihan vastaa muistikuvaani),
 vai onkohan tämä jossain muussa vaiheessa tehty hankinta. 
Kuitenkin tällainen lähes särkyneen sydämen kukintojen kaltaisin kukin kukkiva 
pikkuinen kasvaa yksinään ja haluaisin kovasti sen leviävän.  




Tuossa alkukeväästä jaon hieman isossa perennapenkissä muiden perennojen puristuksiin jäänyttä pikkusydäntä
 ja siirsin taimet uuteen paikkaan puolivarjoiseen multapetiin tuija-aidanteen edustalle.
Kerroin asiasta Kevätpuuhia-tekstissä huhtikuussa.
Ihan hyvin ne ovat selvinneet, vaikka kasvuvauhti ei vielä ole alkanutkaan.
Kasvattavat toivottavasti juuriaan.


Nyt helteisinä (ja muuten vain lämpiminä) kesäkuun päivinä olen joutunut kastelemaan
taimia päivittäin, sillä en halua menettää niitä.



Pikkusydämet ovat minulle istutusalueiden luottokasveja. 
Ne jaksavat kukkia käytännössä koko kesän ja ovat itsekin kauniita,
mutta toisaalta antavat tilaa toistenkin kukkia.

Kesäpikkusydän - Dicentra formosa


💗 Sydämellistä kesäkuun loppua Sinulle 💗



keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Kaunista Juhannusta!


Keskikesä.
Ihana Suomen kesä!
Voiko olla kauniimpaa, no ei 😊


Olemme saaneet nauttia upeista kesäkuun alun päivistä ja varmasti lähes kaikki ovat päässeet kesän tunnelmaan. 
Puutarha työllistää kyllä näin helteisenä aikana ja käsivarret ovatkin saaneet voimaharjoittelua vesikannujen kantamisessa. 
Mutta se kuuluu kesään 
Ja toki, onhan sitä ollut työpäivän jälkeen aikaa myös istahtaa pihakeinuun neulomaan.
Niistä tuotoksista sitten enemmän tuolla SatunTuulian puolella. 
Totean kuitenkin, että villasukkia meillä riittää 😊


Alkukesän luonto on tuoksuja täynnä. 
Koiran kanssa aamulenkiltä mukaan tarttui muutamia kieloja ja vähän enemmän koiranputkia sekä jokunen niiittyleinikki ja lupiini. 
Niistä tuli sekalainen kimppu etukuistille ja siinä se levittää makeaa tuoksuaan heti ovella. 
Ja pörriäisetkin näkyvät viihtyvän.


Lupiineista ei yleisesti ottaen tykätä, mutta tunnustan, 
että minun mielestäni ne ovat kauniita. 
Ymmärrän toki, että se on vieraslaji ja muutkin asiaan liittyvät näkökannat.
Henkilökohtaisesti lupiini tuo minulle kuitenkin lämpimiä muistoja mieleen 
ja tunnustan ihailevani upeita violetteja kukkameriä tien penkalla sen sijaan, että siellä kasvaisi kellastunutta heinikkoa. 
No, asioilla on toki puolensa ja omiin mielipiteisiini vaikuttavat vahvasti tunteet. 
Lapsuudestani muistan, kuinka mummoni vaali noita upeita vaaleanpunaisia ja sinivalkoisia 
kukkia pirtin ikkunan alla olevassa kukkapenkissä 
ja minä sain olla apuna niitä kastelemassa tuulen humistessa pihakoivuissa.
Lupiini on minulle siis rakkaan mummoni kukka,
joka tuo mieleeni lapsuuden aurinkoiset kesäpäivät. 


Näissä ajatuksissa ja hieman nostalgisissa tunnelmissa siirryn 
nauttimaan juhannuksesta kotona.



Toivottelen sinulle kaunista ja rentouttavaa Juhannusta!


perjantai 12. kesäkuuta 2020

Ruusuorapihlaja kukkii


Yksi kauneimmista pienistä pihapuista on mielestäni ruusuorapihlaja.
Sen kauniit, lähes pieniltä ruusuilta näyttävät kukkatertut koristavat puun oksia yleensä aina touko-kesäkuun vaihteessa. 
Meillä on perinteisesti otettu lasten koulujen lopetuspäivänä 
kuvia juuri ruusuorapihlaja taustalla.


Jostain syystä tänä keväänä kukinta antoi odottaa itseään.
Liekö ollut kylmä ja kuiva kevät, vai vaivasivatko muurahaiset liikaa. 
En tiedä, mutta pelkäsin jo, että kauttaaltaan nuppujen peitossa oleva puu ei jaksaisi nuppujaan avata. 
Onneksi kuitenkin lopulta suurin osa avautui juuri kesäkuun puolivälin kynnyksellä.
Helpotuksen huokaus oli melkoinen. 
Monta viikkoa olen sitä odottanut ja nyt niin kiitollinen, 
kun odotus palkittiin. 
Ihan ei puu päässyt tänä kesänä täyteen loistoonsa,
mutta riittävästi kuitenkin.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Tutustuin aikoinaan tähän kaunottareen, 
kun sellainen kasvoi edellisen kotimme keittiön ikkunan alla. 
Se ei kuitenkaan menestynyt paikallaan ja näin jälkikäteen oletan, 
että syynä olivat juuristoon pesänsä tehneet muurahaiset.




Muurahaiset tykkäävät jostain syystä ruusuorapihlajissa kiipeilystä. 
Niin tykkäävät tässä nykyisenkin kotimme keittiön ikkunan alla kasvavassa kaunottaressa. 
Johtunee osaltaan siitä, että myös kirvat tykkäävät puusta kovasti.
Ja kun on kirvoja, on muurahaisia. Mutta onneksi on myös leppäkerttuja 😊


Joka kevät puun hoitamisrituaaleihin kuuluu paitsi reilu lannoittaminen myös
 muurahaiskarkotteen levittäminen puun ympärille ja kirvojen ruiskuttaminen mäntysuopaliuoksella,
jos niitä ilmaantuu liikaa. 
Muurahaiskarkotetta joutuu lisäämään useita kertoja kesän aikana. 
Olen kuitenkin huomannut, että puu voi paremmin ja kukkii myös paremmin,
kun nämä toimet viitsii tehdä ja palkitsee hoitajansa upealla noin 
pari viikkoa kestävällä kukinnallaan.
On se vaan ihana, vai mitä tuumaat 😊



Nautitaan kauniista kesäisestä viikonlopusta!

Ruusuorapihlaja









keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Lemmikkini


"Onko ihanampaa, niin kuin on tää… "


Niin kaunis, suloinen ja herkkä.
Se on lemmikki 💙
Yksi monista lempikukistani.



Jostain syystä tämä herkästi leviävä vaaleansininen pienikukkainen kaunotar
vetää minua puoleensa. Kevätkesällä sen kukkasia putkahtelee esiin milloin mistäkin; 
lehtikompostin laitamilta, pensasaidan juurelta, perennapenkistä, ojan penkalta.
Sen kaunis vaaleansininen väri koristaa puutarhan hämärää nurkkausta 
ja täplittää perennapenkkejä juuri niissä kohdissa, joista se itse on paikkansa löytänyt.
Vaikka joskus joudun sen leviämistä hillitsemään,
saa se pääosin päättää itse kasvupaikkansa 😊


Kerään niitä maljakkoon ja ikuistan kameralla,
 jotta on kukinnan kuihduttua ja varsinkin pitkän talven aikana, mitä ihailla. 



Kaunottaren kuvat puhukoot puolestaan.

Lemmikki


Mieli lepää näitä vaaleansinisiä kukkatuppaita katsellessa.

Lemmikki




💙
Lempeitä kesäkuisia päiviä sinulle
💙