tiistai 15. kesäkuuta 2021

Kukassa kesäkuun alussa ja pientä huolta myös



Kevään intensiivisen nopea kukinta on vaihtunut yhtä intensiiviseen kesän kukintaan. 

Vaikka joka päivä käyn kotipihalla kukkasia ihailemassa ja aika monta kertaa kamerakin (tai puhelin) 

on mukana, tuntuu, että en millään ehdi kuvia tänne laittaa. 

Lemmikit ja arovuokot jatkavat onneksi kukintaansa useamman viikon ja kukkia edelleenkin, 

vaikka eivät enää täydessä loistossaan olekaan. 



Kotipihan luottokukkijoihin kuuluu ihanan herkkä kesäpikkusydän, 

josta viime kesänä laitoin tänne kukkablogiini useampia kuvia. 

Pääset kurkkaamaan niitä 'täältä'.

Tänä keväänä valkoista kesäpikkusydäntä ei ole enää näkynyt.

Taitaa olla jäänyt vahvempien perennojen (jalopähkämö tässä tapauksessa) jalkoihin, valitettavasti. 


Kesäpikkusydän


Pihasyreeni 'Alba' - Syringa vulgaris 'Alba'

Isabellansyreeni 'Holger' - Syringa preston hybr 'Holger'


Juuri nyt ovat syreenit eli sireenit kukassa.

Niiden makea kukkaistuoksu leijailee tuulen mukana ympäri pihaa ja tielle asti. 

Ympäristössä leijailevasta tuoksupilvestä pitävät huolen lähes joka pihalla ja monen talon piha-aitanakin kasvavat erilaiset syreenilajikkeet. 

Meillä on vaan näitä tavallisia,  eli valkoista pihasyreeniä ja Isabellansyreeniä. 

Lisäksi osittain pensasaitana ja yhtenä pensaana on violetein kukin kukkivaa unkarinsyreeniä.

Mutta kaikkein suloisin on kuitenkin rungollinen pikkusyreeni 'Palibin' .

Näitä kaikkia olen tänäänkin käynyt pariin kertaan tuoksuttelemassa ihan läheltä, 

nenä lähes kukissa kiinni.


Unkarinsyreeni - Syringa josikaea

Pikkusyreeni 'Palibin'


Kotipihlaja - pihlaja - Sorbus aucuparia


Kukkivia puita meillä on neljä; kotipihlaja, saksanpihlaja, ruusuorapihlaja ja viimeistä kesäänsä viettävä

 versojen lakastustaudista kärsivä suklaakirsikka. 

Kirsikka ja pihlaja ovat lopettaneet jo kukintansa, 

mutta muisto pihlajankukkien makeasta tuoksusta on vielä tuoreena mielessä.

Saksanpihlajassa en ole nähnyt vielä yhtään ainutta kukkanuppua, 

mikä on vähintäänkin erikoista. 

Sen sijaan moni sen uusista kasvaneista versoista on katkennut,

 kuin olisi purtu irti ja kolme ulointa lehteä tämän kevään uuden pehmeän oksansa mukana tippunut puun alle nurmikolle. 

Olen aika huolestunut, mistähän on kysymys.

Muuten puu on kasvanut tähän asti todella upeasti ja säännöllisen muotoisena ja terveenä.




Mutta sen sijaan etupihan ruusuorapihlaja on kyllä kerta kaikkiaan upea ilmestys näin keväällä.

Kaunismuotoinen puuhan se myös on, joten nätti se on kukinnan päätyttyäkin.

Leikkasin aikaisin keväällä muutamia sen versoja lyhyemmiksi,

jotta nekin haaroisivat. Niissä ei näy nyt kukkia, mutta onneksi nämä leikkaamattomat versot kukkivat.



Seuraavaksi odottelen pionien kukintaa. 

Pihan kuningattaressa Festiva Maximassa on jo lähes 30 nuppua, laskin viikonloppuna,

joten toivotaan, että kukinta onnistuu. Monta pikkupionia jurottaa tuolla kukkapenkeissä,

mutta onneksi muutamassa on jokunen nuppukin sentään.



Aurinkoista kesäviikkoa Sinulle!