Kevään intensiivisen nopea kukinta on vaihtunut yhtä intensiiviseen kesän kukintaan.
Vaikka joka päivä käyn kotipihalla kukkasia ihailemassa ja aika monta kertaa kamerakin (tai puhelin)
on mukana, tuntuu, että en millään ehdi kuvia tänne laittaa.
Lemmikit ja arovuokot jatkavat onneksi kukintaansa useamman viikon ja kukkia edelleenkin,
vaikka eivät enää täydessä loistossaan olekaan.
Kotipihan luottokukkijoihin kuuluu ihanan herkkä kesäpikkusydän,
josta viime kesänä laitoin tänne kukkablogiini useampia kuvia.
Pääset kurkkaamaan niitä 'täältä'.
Tänä keväänä valkoista kesäpikkusydäntä ei ole enää näkynyt.
Taitaa olla jäänyt vahvempien perennojen (jalopähkämö tässä tapauksessa) jalkoihin, valitettavasti.
Kesäpikkusydän |
Pihasyreeni 'Alba' - Syringa vulgaris 'Alba' |
Isabellansyreeni 'Holger' - Syringa preston hybr 'Holger' |
Juuri nyt ovat syreenit eli sireenit kukassa.
Niiden makea kukkaistuoksu leijailee tuulen mukana ympäri pihaa ja tielle asti.
Ympäristössä leijailevasta tuoksupilvestä pitävät huolen lähes joka pihalla ja monen talon piha-aitanakin kasvavat erilaiset syreenilajikkeet.
Meillä on vaan näitä tavallisia, eli valkoista pihasyreeniä ja Isabellansyreeniä.
Lisäksi osittain pensasaitana ja yhtenä pensaana on violetein kukin kukkivaa unkarinsyreeniä.
Mutta kaikkein suloisin on kuitenkin rungollinen pikkusyreeni 'Palibin' .
Näitä kaikkia olen tänäänkin käynyt pariin kertaan tuoksuttelemassa ihan läheltä,
nenä lähes kukissa kiinni.
Unkarinsyreeni - Syringa josikaea |
Pikkusyreeni 'Palibin' |
Kotipihlaja - pihlaja - Sorbus aucuparia |
Kukkivia puita meillä on neljä; kotipihlaja, saksanpihlaja, ruusuorapihlaja ja viimeistä kesäänsä viettävä
versojen lakastustaudista kärsivä suklaakirsikka.
Kirsikka ja pihlaja ovat lopettaneet jo kukintansa,
mutta muisto pihlajankukkien makeasta tuoksusta on vielä tuoreena mielessä.
Saksanpihlajassa en ole nähnyt vielä yhtään ainutta kukkanuppua,
mikä on vähintäänkin erikoista.
Sen sijaan moni sen uusista kasvaneista versoista on katkennut,
kuin olisi purtu irti ja kolme ulointa lehteä tämän kevään uuden pehmeän oksansa mukana tippunut puun alle nurmikolle.
Olen aika huolestunut, mistähän on kysymys.
Muuten puu on kasvanut tähän asti todella upeasti ja säännöllisen muotoisena ja terveenä.
Mutta sen sijaan etupihan ruusuorapihlaja on kyllä kerta kaikkiaan upea ilmestys näin keväällä.
Kaunismuotoinen puuhan se myös on, joten nätti se on kukinnan päätyttyäkin.
Leikkasin aikaisin keväällä muutamia sen versoja lyhyemmiksi,
jotta nekin haaroisivat. Niissä ei näy nyt kukkia, mutta onneksi nämä leikkaamattomat versot kukkivat.
Seuraavaksi odottelen pionien kukintaa.
Pihan kuningattaressa Festiva Maximassa on jo lähes 30 nuppua, laskin viikonloppuna,
joten toivotaan, että kukinta onnistuu. Monta pikkupionia jurottaa tuolla kukkapenkeissä,
mutta onneksi muutamassa on jokunen nuppukin sentään.
Aurinkoista kesäviikkoa Sinulle!
Ihanat ruusuorapihlaja ja syreenit! Kukkivat puut ja pensaat ovat minusta todella kauniita. Meillä on tontin ympärillä paljon pihlajia ja tänä kesänä ne ovat kukkineet todella runsaasti. Osa yksilöistä aloittaa pikkuisen aikaisemmin kuin toiset, joten kukintaa ja tuoksua riittää pitkäksi aikaa. En osaa sanoa, mikä katkoo saksanpihlajasi versoja. Oravat? Joku tuholainen?
VastaaPoistaMinulla on sekä valkoista että vaaleanpunaista kesäpikkusydäntä ja niillä on selvästi erilainen kasvutapa. Valkoinen leviää paljon hillitymmin kuin vaaleanpunainen, jonka olen mielessäni jo ristinyt monsterisydämeksi. Naapurikasvit ovat aivan hätää kärsimässä sen kanssa, joten pikkusydäntä saattaa kohdata pienimuotoinen kuritus tässä kesän mittaan. Kokonaan en viitsi sitä silti hävittää, sillä koko kesän kukkivalle kasville on kyllä paikkansa puutarhassa. Pörriäisetkin tykkäävät siitä.
Aurinkoista viikkoa!
Kiitos! Kukkivat puut ja pensaat ovat kyllä upeita 🤍 Tuota saksanpihlajaa kyllä tässä mietin. Joku siellä on maistelemassa käynyt / käy. Oravia ei ole paljoa näkynyt, mutta peuran jälkiä näkyi taas olevan. Ehkä tuhotyöt ovat kuitenkin jonkun pienemmän tuholaisen jäljiltä. Saa nähdä, selviääkö arvoitus.
PoistaMonsterisydän! Kuulostaa kyllä sopivalta nimeltä sille. Olen huomannut, että kovasti se tosiaan leviää, kun vauhtiin pääsee. Valkoinen ja tummanpunainen "erikois"versio sydämestä ovat huomattavasti hillitympiä ja näyttää tosiaan siltä, että ainakin valkoinen on nyt jäänyt jalkoihin. Mutta tosiaan on ihana, kun kukkia riittää.
Aurinkoista kesäkuista viikkoa sinulle!
Ruusuorapihlaja on kyllä ihana! Toivottavasti saksanpihlajakin toipuu tai katkoja selviää ja saa häädön. Totta, että eilen otetut kuvat ovat tänään jo vanhoja, niin nopeasti kaikki muuttuu puutarhassa nyt.
VastaaPoistaKiitos 💚 Ruusuorapihlaja on ollut suosikki jo todella kauan. Saksanpihlajan oksien katkojaa en ole tavoittanut. Mietin, voisiko olla peura, jolle ne eivät kuitenkaan ole kelvanneet, vaan on maistellut useammasta kohdasta. Mutta aika monesta kylläkin. En tiedä. Pitää yrittää seurata.
PoistaUpeita kuvia. Kaunista kukintaa myös pensaissa ja puissa.
VastaaPoistaValkoiset pikku- ja isot särkyneetsydämet jäävät meilläkin pinkkien jalkoihin.
Sama ilmiö myös syreenissä. Lilakukkainen valloittaa tilaa valkokukkaiselta.
Kaunista kesäistä loppuviikkoa!
Kaunis kiitos 💚 Joku jalostuksellinen kuvio varmaan tuossa leviämisinnossa on. Olisikohan niin, että jalostetummat valkoiset ja erikoisväriset ovat hitaampia leviämään ja sitten nuo "perusversiot" valtaavat helpommin alaa.
PoistaKaunista kesäviikon jatkoa sinullekin!
Ai että miten kaunis tuo ruusuorapihlaja on, kuten tietysti kaikki syreenitkin!
VastaaPoistaMinun ostoslistalla on myös tuo `Pabilin`, mutta en ole vielä löytänyt sille sopivaa paikkaa...
Palibin kasvaa meillä tuijien ja katajan muodostamassa kolmiossa juurellaan pari pionia ja kesäpikkusydämiä. Vähän on ehkä liian ahdas paikka sille, mutta menköön nyt toistaiseksi.
Poista