Hitaasti lämmenneen toukokuun kukkijoita

Kevät on ollut yllättävän viileä ja tuntunut, että puut ovat olleet hiirenkorvalla viikkotolkulla sekä perennat pienillä aluilla. Kärsimättömänä olen jo miettinyt, että lähtevätkö ne kasvamaan ollenkaan.

Tässä kuitenkin pikkuhiljaa sää on hiljakseen lämmennyt ja viileästä, välillä navakastakin tuulesta huolimatta, on tullut tunne, että kyllä se kesä sieltä lopulta tulee. Tuossa yksi päivä oli niin kaunis auringonpaiste, että oli pakko kohottaa puhelimen kamera kohti kotipihalla kasvavan nuoren kirjovaahteran uusia keltavihreitä lehtiä ja keltaisia kukintoja. Kauniita ovat nekin, vaikka harvemmin niitä tulee läheltä katsottua, kun silmät tähyilevät varpaiden suuntaan maahan etsien edes pientä kukkasta ja uutta kasvua. Välillä sitä voi tosiaan nostaa katseensa ja katsella vähän korkeammallekin.

Isotuomipihlaja kukkii 24.5.2022

´

Mutta löytyy sieltä maan kamaraltakin katseltavaa :) 

Kevään airuet sinivuokot ovat jo kukintansa kukkineet samoin kuin krookukset, mutta valkovuokot kukkivat vielä. 

Kevään taivaansininen kukkija kevätkaihonkukka valtaa joka vuosi lisää tilaa ja pilkistelee nytkin paitsi tutuilta paikoilta pensaiden ja tuijien alta sekä kivenkoloista myös nurmikolta ja pensasmustikan alta.

Toinen vauhdikkaan leviämisvauhdin omaava on hieman violetin siniseen vivahtava pikkutalvio, joka on meille päätynyt pensasaidan toiselta puolelta naapurista. Olen antanut sen levitä pensasaidan isotuomipihlajien juurella sekä etupihan tuijien alle peitoksi. Siinä tuijien juurella onkin melkoinen sekamelska vähän kaikkea; on kevätkaihonkukkaa, pikkutalviota, valkovuokkoa, helmililjoja, kituliaasti kasvavaa peittoruusua, taponlehteä, tuivio ja aikoinaan multapaakun mukana tuijien taakse "täytemaaksi" heitetty kärhö, joka kiipeilee sitkeästi  yhtä timanttituijaa pitkin ja saa loppukesästä näyttämään, että tuijan latva kukkisi tummanpunaisin kukin.

Ja totta kai keväällä kotipihaa täplittävät myös keltaiset pikkuauringot; voikukat. Niitä riittää vuodesta toiseen ja taitaa määrä vaan lisääntyä vuosi vuodelta. En viitsinyt niistä uutta kuvaa käydä ottamassa, joten mennään vanhalla. Samalta ne näyttävät ja samoissa paikoissa kasvavat. Sekä tietysti lisääntyvät. 

Osa arovuokoista on päässyt jo hyvään kasvuvauhtiin ja tässä illan suussa koiraa ulkoiluttaessani hoksasin, että muutama vielä alaspäin osoittavat iso nuppu aukeaa varmasti jo huomisessa auringon paisteessa. 

Sain viimein tänä keväänä aikaiseksi jakaa ison perennapenkin perennoja ja siinäpä olikin melkoinen homma. Anopilta aikoinaan saatu jalopähkämö on tuhottoman kova leviämään ja valtaa hetkessä tilaa itselleen. Nyt rajoitin sen kasvua kovalla kädellä ja tein sille oman pienen, mutta pyöreän penkin. Nyt se ei niin helposti pääse toisten elintilaa valtaamaan. 

Puutarhalla käynnillä mukaan lähti muutama verikurjenpolven taimi samoin kuin valkoinen japaninakilleija. Ja tietysti yksi pioni. Minulla on nimittäin ollut vuosia kiinanpioni `Sarah Bernhard`, mutta se on kasvanut liian lähellä nopeasti isoksi hujahtaneita tuijia. Tajusin viime vuonna, kun sen kukinta oli olematon, että se on jäänyt pahasti tuijien juuriston valloittamaksi. Yritin sitä kaivaa ylös, mutta lopulta en uskaltanut, kun olisin joutunut katkaisemaan melkoisen määrän tuijien juuria. Niinpä pionin juurakko jäi paikoilleen ja luovutin. Nyt uusi `Sarah Bernhard` saa kasvaa toisaalla tuijavapaassa paikassa. 

Kesäkukkiakin olen hankkinut, mutta huomattavasti menneitä kesiä maltillisimmin. Istutukset eivät ole nyt kovin näyttäviä, mutta jospa ne siitä tuuheutuisivat. Ruukuissa kasvaa ostettuina vain miljoonakelloa, pelargoniaa, yksi muratti,  yksi äitienpäivän aikaan Palace-ruusuna myyty valkoinen ruusu, yksi terassihortensia ja yksi verenpisara. Lisäksi olen istuttanut morsiusharsoa yhteen ja gladioluksia useampaaan ruukkuu. Lisäksi kolmeen ruukkuun on sijoitettu talven maassa talvehtimassa olleet neljä kärhön juurakkoa. Toivottavasti nekin pääsevät kunnolla kasvuvauhtiin. Olen hieman huolestunut, sillä vaikka osassa on elonmerkkejä, osassa ei ollut yhtään, mikä on hyvin poikkeuksellista. Myöhemmin näkee sitten, milllaiseksi terassin ja kuistin kukinta tänä kesänä muodostuu.

Kevät on ollut kiireistä aikaa ja oikeastaan voin kuvitella, millaisissa kevätpuuhissa te olette olleet. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että kohta on jo kesäkuu! Mutta nautitaan auringosta yhtä lailla kuin vaihtelevistakin kevätsäistä. Sadetta on tänne eteläiseen osaan maata luvassa loppuviikolla oikein kunnolla. Mutta se tulee varmasti myös tarpeeseen ja ehkäpä sen jälkeen sitten lämpiäisi vähän enemmän ja vielä varovaisessa kasvussa olleet kasvit intoutuisivat kasvuvauhtiin :)

Kaunista ja aurinkoista toukokuun loppua sinulle!