Kevättä odotellessa

Tammikuu toi talven eteläänkin. 

Pakkanen paukkuu ja lunta on vähintäänkin riittävästi. 

Viime viikon lumisateet toivat uutta lunta reilut 50 cm vanhan päälle ja nyt sitä sitten on.

Juuri nyt tuntuu, että vähempikin riittäisi. 

Mutta kaunishan luminen maisema on.

Niin rauhallinen ja puhdas.

Havujen päältä olen lunta kopistellut, mutta lehtipensaat ovat jääneet lumen puristuksiin. 

Pitää katsoa keväällä, miltä näyttävät. 

Joka tapauksessa noita kuitenkin aion leikata.

Aurinko on näyttäytynyt useampana pakkaspäivänä, 

vaikka meillä se pysyttelee ison osan päivää pääosin tuolla puiden latvojen takana.

Tuleva kesäkin alkaa olla jo mielessä. 

Usein sitä yllättää itsensä miettimästä, mitä kaikkea uutta kotipihalle laittaisi.

Miten istutusalueita muokkaisi, mitä kukkia istuttaisi.

Lisäksi tänä talvena olen miettinyt valoisan huvimajan hankkimista; 

sellaisen isoikkunaisen, mutta kuitenkin umpinainen.

Katselin sellaista kuin Porin Puupoikien Matin lasimaja. Tässä linkki.

Onko teistä kenelläkään kokemusta näistä valmiselementeistä rakennetuista huvimajoista?

Mietin materiaaleja ja mm. lattialautojen kantavuutta, 

kun se tulisi pilarien päälle laitettavaksi. 

Lisäksi on tietysti joka keväinen mietintä, miten keskellä pihaa olevan ison kukkapenkin kanssa toimisi. 

Perennat pitäisi ainakin jakaa, mutta olen jo pitempään miettinyt,

 josko laittaisi muurikivistä pari kolme kerrosta reunakiviä ja tekisi vähän korkeamman kohopenkin,

kun on kesällä todella aurinkoinen paikka ja pohjamaa on hiekkaa.

Mutta ihana on haaveilla ja miettiä katsellessa lumen suojassa nukkuvaa kotipihaa.

Kevät on vielä kaukana, mutta kuitenkin tulossa yllättävän lähellä.

Juuri nyt pakkaspäiviin tuovat pirteyttä iloisen väriset tulppaanit.

Ne tuovatkin aina hymyn huulille ja kevään mieleen.

Aurinkoisia talvipäiviä Sinulle !

Tunnelmallisen joulun toivotukset

Toivotan Sinulle tunnelmallista ja rauhallista Joulun aikaa!

Kuurankukkia

Marraskuu on jo hyvässä vauhdissa,

mutta varsinaisia pakkasasteita ei ole meidän suunnalla ollut kuin tuossa noin kolme viikkoa sitten parina yönä.

Silloin en ennättänyt kameran kanssa ikuistamaan kuuran kuorruttamia kasveja 

ja nyt sateiset syyssäät ovat saaneet ne jo ruskettumaan ja lehdetkin ovat  pudonneet.

Mutta mikäpäs estää ihailemasta edellisten vuosien kuuraisia kukkasia ja lehtiä. 

Katselin tuossa joku aika sitten Rikkaruohoelämää -blogin kauniita kuurakuvia ja ajattelin, 

että minä myös 😊 

No, toteutus jäi itsellä taas myöhäisempään ajankohtaan, 

mutta eipä noita pakkasia ole tosiaan ilmaantunut vieläkään, joten samoilla spekseillä mennään. 

Ohessa siis kuvakavalkadi "kuurankukista", joiksi näitä niitä kutsun ❄

Tämä ihanaakin ihanampi kotipihan luottoruusu on niin kaunis sokerimaisessa kuurakuorrutuksessaankin. 

Yllä olevat kuurakuvat ovat parin vuoden takaa ja alla olevassa

kuvassa sama ruusu kukki viime viikolla marraskuun 11. päivän matalalta paistavan syysauringon valossa. 

Noin kauniilta se vielä näytti, 

vaikka takana oli tosiaan muutaman viikon takaiset pakkasyöt ja viikkojen vesisateet.

Syyshortensian pakkasen puremissa kukissa on jotain herkkää ja peruuttamattoman kohtalokasta.

Kauneus  kestää, eivätkä kukinnot taivu talvenkaan alle.

Keväällä ne sitten leikkaan ja siistin tasoittaen tietä uudelle kasvulle.

Pienet vaahteranlehdetkin olivat hurmaavan näköisiä valkoisessa pitsissään.

Ajatukset harhautuvat kesään ja sieltä syksyisen pakkasyön satumaiseen kuurankukkien syntyyn.

Olisivatko puutarhakeijut tanssineet syksylle jäähyväistanssin ja toivottaneet talven tervetulleeksi 

 

ja kuin hyvästiksi levittäneet valkoista sokeripölyä kesän kaunotarten suojaksi.

Valkoinen korostus saa kauniit lehtimuodot esiin ja luonnon taituruus pääsee jälleen valokeilaan.

Näiden kuvien myötä toivottelen Sinulle kauniita marraskuisia päiviä!

Syksy

Syksy on jo pitkällä.

Kääntyy kohta talveksi.

Muutama lehti vielä puissa ja pensaissa sinnittelee,

mutta valtaosa on jo varissut maahan. 
Osa on sieltä haravoitu, osa silputtu ruohonleikkurilla pienemmäksi 

ja osa jäänyt maahan ihan kaikessa rauhassa odottamaan kevättä.

Minä olin tähän postaukseen tallentanut muutamia tuossa syyskuun alun ja puolivälin tienoilla ottamiani  kuvia

tarkoituksenani täydentää sitä kuun lopulla ja lokakuun alussa.

Mutta niin se vaan jäi.

Laitan nyt kuitenkin nuo tässä vaiheessa ihan kesäisiltä näyttävät syyskuvat kuitenkin tähän.

Mukava näitä oli ainakin itse katsella näin lokakuun lopussa.

Viileän yön jälkeen malvikin nuput olivat satojen pienen pienten pisaroiden peitossa.

Valkoinen pensashanhikki on yksi suosikkejani.

Kun alkukesän upeat kukkivat pensaat lopettelevat kukintaansa, 

se aloittaa ja jatkaa pakkasiin saakka vaatimattoman kauniina.

Terassilla ruukussa koko kesän komistunut loistokärhö 'Hagley Hybrid' 

kukki vielä syyskuun lopulla muutaman kukan voimin. 

Nyt se on nostettu pois isosta ruukustaan ja istutettu hiekkapohjaiseen kuoppaan ja peitelty runsaalla mullalla. 

Toivottavasti taas ensi keväänä se herää talviunestaan ja jatkaa kasvuaan

aiempien vuosien tapaan. 

Kotipihan syksyn viimeisenä nuppunsa avaa syysasteri.

Sen violetit keltakeskustaiset kukat loistavat hämäränäkin päivänä kuin pienet auringot.

Nämä kuvat otin vuosi sitten, mutta samalta ne näyttivät tänäkin syksynä 😊

Muutama pakkasyö on takana, vaikka juuri nyt onkin tälle eteläisen Suomen loppusyksylle

tyypillinen märkä, harmaa ja suhteellisen leuto sää.

Tämä kesä ja syksy ovat olleet ärsyttäviä, 

sillä en ole pystynyt tekemään puutarhatöitä kuten aiemmin. 

Pienimmästäkin ponnistelusta ja hankalasta asennosta seuraa pari huonounista yötä ja hankalaa päivää, 

joten vähemmästäkin sitä on ruvennut varomaan ja jättänyt ihan suosiolla tekemättä.

Outoahan se on, kun on tottunut puuhastelemaan puutarhassa; 

kaivamaan, nyppimään, haravoimaan, kantamaan ja leikkelemään 

ja kun nyt vain ne pakolliset tulevat tehdyksi ja silloinkin jonkun toisen tekemänä.

Uskotko, että ärsyttää?  

Toivottavasti lanneranka ja jalan hermokipu helpottaisivat ensi kevääseen,

jotta pääsisi toteuttamaan puutarhaunelmia, tai edes osaa niistä,

joista jo viime keväänä haaveilin ja joita koko menneen kesän olen mielessäni pyöritellyt.

Toivossa on hyvä elää.

Tässä vaiheessa toivottelen sinulle mukavia lokakuun lopun päiviä 

ja rauhallista kohta alkavaa marraskuuta 💛

Uskolliset hortensiat

Syksy vaihtelevine säineen on saapunut. 

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia uskomattoman kauniista syyspäivistä ja lämmittävästä auringosta, 

kuin keskikesällä konsanaan. 

Samoin vettä on tullut kaatamalla, 

tuuli ja sade ovat piesseet viimeisetkin avomaalla ruukuissa olleet kesäkukat ja repineet puista lehtiä

 - jo kellastuneita, mutta myös vihreitä, vielä voimissaan olevia. 

Jonkinlainen syysmyrskykin on jo koettu. 

Juuri nyt on yllättävän lämmintä näin syyskuun lopuksi. 

Aamulla koirien kanssa kävelylenkillä kostea ilma hyväilee keuhkoja 

ja saa pisarat tiivistymään otsalle, vaikka hiki ei olekaan. 

Samalla nenään tuntuu vahva mullan ja maatuvan maan tuoksu - syksyn tuoksu. 

Silmät näkevät puista leijailevia lehtiä, ruskeita saniaisia, kellastunutta heinää, punertavanruskeita mustikanlehtiä. 

Puiden välistä siivilöityvät aamuauringon säteet saavat aamu-usvan väreilemään 

ja hämähäkin seittien pienet vesipisarahelmet hohtamaan. 

Syksyn lapselle syksy on kaunista aikaa 🤍

Syyshortensia - Hydrangea Paniculata

Syyshortensia on yksi kiitollisimmista ja näyttävimmistä kukkivista pensaista mitä tiedän.

Keväällä leikkaan  ja lannoitan omiani reilulla kädellä ja

ne puskevat nopeasti itsensä uuteen kasvuvauhtiin. 

Kiihdyttävätkin vielä edellisvuotisesta.

Elokuussa avautuvat valkoiset kukat alkavat nyt jo pikkuhiljaa muuttua vaaleanpunertaviksi. 

Vaikka tänä kesänä ampiaiset eivät ole meidän pihalla olleet onneksi häiriöksi, 

niitä pörrää aurinkoisina päivinä  runsaasti nimenomaan syyshortensian kukissa. 

Pörrätköön, ei haittaa, kunhan eivät minua liikaa lähesty 😊

Toinen uskollinen, vuodesta toiseen kukoistava on hillittykasvuisempi Mustilan hortensia. 

Tai ainakin meidän pihalla tämä yksilö ei ole päässyt kunnon kasvuvauhtiin sukulaistensa tavoin. 

Ehkä johtuu sen sijainnista aurinkoisessa melko hiekkapitoisessa pienessä rinteessä. 

Mutta jaksaa hänkin kukkia. 

Kukat ovat pienemmät ja herkemmät kuin syyshortensialla, 

mutta erittäin sievät, pitsimäiset ja kauniin kermanvalkoiset.
Hortensioiden valkoiset kukat näkyvät mukavia "valonpilkahduksina" kotipihalla pimenevinä syysiltoina.
Ja muutenkin kesäkukkien ja perennojen lakastuessa on mukava,
kun pensaiden kukinta jatkuu pakkasiin saakka.

Mustilan hortensia - Hydrangea Paniculata 'Mustila'

Mutta se, mikä minulta (monen muun lisäksi toki) puuttuu, on pallohortensia. 

Kerran, vuosia sitten sellaisen kuvittelin ostaneeni ja sen piti olla 'Annabelle'.

Mutta kovasti väitän, että ei ole.

Tämä versio kun kasvaa hyvin pienenä, rentovartisena ja kukat ovat tuollaisia vaatimattomia, 

rentoja ja "irtonaisen" oloisia, kuten tuossa alla olevassa kuvassa. 

Vai voisiko tämä olla 'Annabelle' sittenkin?

Ja, jos on, mitähän taikoja sille pitäisi tehdä, 

että se kasvaisi kunnolla ja kasvattaisi pallomaiset isot kukat?

Ja olen minä myös haksahtanut näyttäväkukkaisiin hortensiauutuuksiin,
joita en ole saanut menestymään.
Eniten minua harmittaa, kun menetin 'Endless Summer:n'.
Se lähti alun perin todella hyvään kasvuun ja kukki parina vuonna
uskomattoman upeasti sinisillä isoilla kukilla, kuten parhaimmat äitienpäiväksi myytävät ruukkuhortensiat.

Kukkia oli vaan tuhottoman paljon enemmän, pensas kun oli.

Mutta sitten yhden talven jälkeen se kasvoi kituliaasti ja en onnistunut pelastamaan sitä yrityksistä huolimatta.

Tekisi mieli hankkia samanlainen uusi, mutta jo etukäteen harmittaa,
jos sekään ei menesty.
Nuo toiset, "perinteisemmät" hortensiat näkyvät soveltuvan minulle paremmin 😊

Köynnöshortensian kukka

Yksi iso suosikkini hortensioiden joukossa on myös vahvaoksainen
köynnöshortensia.
Huolimatta hitaasta kasvuvauhdistaan,
se on muodostanut kehikkoonsa vuosien aikana tiheän ja mielestäni myös kauniin seinämän.
Se näkyy onneksi viihtyvän hyvin puolivarjoisassa,
hieman tiiviissä savi-multapohjaisessa kasvupaikassaan.
Onneksi, sillä pidän kasvin sydämenmuotoisista lehdistä ja herkistä kukinnoista.

Lempeitä syyspäiviä Sinulle 🍁

Syyskuun alun kukintaa

Vaikka syyskuu on jo hyvässä vauhdissa,
ajattelin palata ajatuksissani ja kukkakuvissa
parin viikon takaiseen hetkeen,
jolloin viime päivien rankat sateet eivät vielä olleet pieksäneet eivätkä
kylmät yöt kurittaneet loppukesän kukkijoita.

Kärhöt kukkivat vieläkin ruukussa, 

mutta tuolla avoimella pihalla niiden kukinta on viime päivinä jo lakastunut.

Näissä kuvissa violetinsininen loistokärhö 'Jackmanii' ja vaaleanpunainen ' Hagley Hybrid'.

Loistokärhö 'Jackmanii'

Siniviuhka

Ruukussa terassilla siniviuhka ja miljoonakello jatkavat 

kukintaansa melkoisen häiriintymättä. 

Saas nähdä, missä vaiheessa raskin ruukut kukkineen tyhjentää kompostiin.

Kesäkukkien parhaimmistoon kuuluvat myös maljaköynnökset,

jotka pärjäävät paahteisella seinustalla oikein hyvin. 

Ostan näitä joka kesä äitienpäivän tienoilla kaksi amppelia ja

ne kasvavat pakkasiin asti. 

Olen kuullut, että ne voisivat talvehtia myös syvällä lehtikompostin uumenissa.

Kerran sitä kokeilin, mutta ei onnistunut.

Onko sinulla siitä kokemuksia?

Niinpä nämä ovat sitten minulla yksivuotisia kesäkukkia.

Tosin olisi mukava, jos olisi paikka, jossa ne voisi sisällä talvettaa. 

Mutta, kun ei ole, niin ei voi mitään.  

Kesäkukkapenkin puolella valkoinen malvikki on heinäkuun lopulta lähtien 

availlut koko ajan uusia nuppujaan viilenevistä keleistä huolimatta.

Myskimalva

Ja perennapenkin puolella uskollinen kaksikko 

eli vaaleanpunainen myskimalva ja kesäpikkusydän

jatkavat edelleen kukintaansa.

Kesäpikkusydämen lehdistö alkaa jo kellastua, mutta jaksaa toistaiseksi kukkia.

Kesäpikkusydän

Myös vaaleanpunainen ryhmäruusu kukkii joka syksy pakkasiin saakka. 

Se kasvaa pihavalopylvään ympärillä yhdessä valkoisen pensashanhikin kanssa.

Siitä kirjoittelin vähän enemmän tuossa aiemmin kesällä "Ruusun tuoksua" - tekstissä.

Otan usein yhden tai kaksi pientä ruusun kukkaa maljakkoon näin syksyllä,

sillä yllättävän hyvin kukat kestävät maljakossakin.

Toivottavasti tälle viikolle ennustettu alkusyksyn syysmyrsky ei tee pahaa jälkeä teillä eikä meillä.

💚

Leppoisia syyspäiviä!

💚