torstai 7. heinäkuuta 2022

Pionirakkautta


Heinäkuun alku on pionien aikaa. 

Kierrän joka päivä katsastamassa pionit; onko nuppuja ilmestynyt ja kuinka monta, 

ovatko nuput avautuneet, millainen kukka sieltä paljastuu, kuinka kauan kukka kestää.

Niiden kukintaa odotan joka vuosi todella paljon ja myös harmittelen kukinnan lyhyyttä.

Harmittelen myös sitä, miksi osa pioneista jurottaa. 

Johtuu varmaan väärästä istutussyvyydestä. 

Tai jostain muusta, sillä vieressä toinen pioni kukkii kuitenkin komeasti.


'Festiva Maxima'

Kotipihan perennapenkin keskellä kasvava Festiva Maxima on kukkiessaan upea ilmestys.

Ja mikä parasta, se tekee runsaasti nuppuja ja kukinta jatkuu pitempään. 

Sen suuret, valkoiset kukat loistavat upeasti sekä auringossa että loppuillan hämärässä.




Oikeastaan ensimmäinen kunnon pionituttavuuteni on ollut Sarah Bernhardt. 

Äidilläni kasvoi sellainen iso ja kaunis yksilö aikoinaan kotimme pihalla ja sellaisen hankin myös 

reilu kymmenen vuotta sitten tämän talomme pihalle. 

Se on kukkinut upeasti vuodesta toiseen, mutta parina viime vuonna hieman huonommin. 

Sen vieressä kasvavat isoksi venähtäneet pilarituijat taitavat viedä maasta voimaa ja vettä.


*Sarah Bernhardt'

Myös useamman vuoden kasvanut ja joka kesä kukkinut pioni Karl Rosenfield

avasi juuri nuppunsa. 

Senkin olosuhteet ovat muuttuneet alkuperäisestä, 

kun vieressä kasvava pilarikataja ja taustalla kasvavat kartiotuijat ovat kasvaneet ja varjostavat enemmän. 

Ja vievät tietysti vettä ja ravinteitakin.



'Karl Rosenfield'



Yllättäen tänä kesänä on löytynyt uusia tuttavuuksia myös kotipihalta. 

Minulla on vuosikausia jurottanut muutama pioni ja olen niiden paikkaa kerran vaihtanutkin. 

Tänä keväänä ne pääsivät taas uuteen paikkaan. 

Ja siis autuaasti unohtanut, mikä mikin noista jurottajajuurakoista on. 

Siksipä siis googlettamaan ja sen tuloksena oletan, että tämä kaunotar on kiinanpioni 'Nymphe'



kiinanpioni Nymphe'


Toinen uusi tuttavuus, joka syntyi uuteen paikkaan päässeestä jurottajuurakosta on sitten tämä alla oleva.

Googlettamalla väitän tätä kiinanpioni Shirley Templeksi, 

jollaisen itse asiassa muistan myös muutama vuosi sitten Viherpeukaloilta tilanneeni. 

Nienoa, että tämäkin vihdoin intoutui kukkimaan. 

On tässä vaan sen verran ihanat kukat 🤍


kiinanpioni 'Shirley Temple'


Kolmannesta jurottajasta kuvia tässä alla. Sen nuput ovat vasta avautumassa täyteen loistoonsa, m olemmat kaksi, 

mutta arvelen sen olevan kiinanpioni Duchesse de Nemours. Ihan varma en nimestä ole.

Muistelen, että ostin sen Hankkijalta.



Kauniita heinäkuisia päiviä,

t. Satu






maanantai 4. heinäkuuta 2022

Kesäkuun lopun ja heinäkuun alun kukintaa

 


Kesä on edennyt vauhdikkaasti jo heinäkuuhun. 

Tukahduttavat helteet ovat pikkuhiljaa vaihtumassa ainakin itselleni miellyttävämpään jonkun verran yli +20 asteen lämpötilaan 

ja puolipilviseen säähän.

Tosin tälläkin hetkellä on +25 astetta ja aurinko paistaa.

Se tietää sitä, että illalla on taas kastelukannuvalssin aika :)

Muutama sadekuurokin on saatu, jotta luonto ja pihan kasvit eivät ole ihan kärventyneet. 

Tosin pihanurmikko on koko päivän paahteessa olevalta osaltaan ratisevan kuiva ja ruskea.

Muutenmin nurmikko kärsi pahasti viime talvena kymmenen sentin kovan jääkerroksen alla 

eikä ollut siitä ehtinyt kunnolla edes toipua ennen helteitä. 


Jalopähkämö

Aikoinaan anoppilan pihalta saatu muutama jalopähkämön juurakko on levittäytynyt runsaasti 

ja olen sitä jakanut eri puolille pihaa ja joka vuosi joutunut kovallakin kädellä hillitsemään. 

Monessa kohtaa jalopähkämö kasvaa enemmän tai vähemmän suloisessa sekamelskassa muiden kanssa.

 Esim viiruhelpi, kuunliljat ja verikurjenpolvi, jotka kaikki ovat osoittautuneet koviksi leviämään, 

ovat löytäneet yhtä leviämisintoisen kumppanin jalopähkämöstä.





Sen huumaavan makea, hieman mansikkainen tuoksu kantaa pitkälle

Olen huomannut, että jos päätä särkee, sen lähelle ei kannata mennä. Minulla sen tuoksu saa aikaan päänsäryn pahenemisen, 

vaikka itse tuoksusta sinällään kovasti tykkäänkin.

Juuri tällä hetkellä pihan laidalla kukkii lumivalkoisena loistojasmike 'Tähtisilmä'.

Tässä kuumuudessa senkin kukkien terälehdet lurpottavat, mikä enteilee kukinnan loppumista ennen aikojaan. 


Loistojasmike 'Tähtisilmä'



Pikkujasmike


Hankin keväällä myös pikkujasmikkeen ja oikeastaan mitään ajattelematta istutin sen liian lähelle loistojasmiketta, melkein sen alle. 

Ovat siis ihan liian lähellä toisiaan. 

Ajattelin, että syksymmällä kaivan sen ylös ja siirrän parempaan paikkaan. 



Pionien kukinta-aika on nyt. 

Osa vielä aloittelee, mutta osa jo lopettelee kukintaansa. 

Yllä olevassa kuvassa oleva herttainen, hyvin hennon vaaleanpunainen pioni on olettaakseni joku kiinanpioni, joka on minulla jurottanut vuosia. Nimi on myös hukassa. Osaatko neuvoa, mikä tämä voisi olla? 

Kotipihan kuningatar on tämä upea valkoinen Festiva Maxima. Sen kasvuolosuhteissa tapahtui keväällä muutos aiempiin vuosiin, kun tonttimme ulkopuolella kaadettiin puita ja nyt muutaman tunnin varjon puoliltapäivin tarjonneet puut ovat poissa ja koko pihan osa kylpee auringossa varhaisesta aamupäivästä loppuiltaan.  Huomaan, että Maximan kukinta on kyllä runsas, mutta kukat kestävät tässä helteessä vaan vähän aikaa.






Nämä kellokukat ovat  meille levinneet jostakin. 

Tai niiden siemenet ovat uinuneet tontin maassa, sillä tämä oli rehevää lehtometsäpohjaa ja osittain jonkun vanhan omakotitalon pihan osaa. 

Oletan, että ovat ukonkelloja. Kauniita ne ovat, vaikka levittäytyvätkin turhan omatoimisesti.



Pihalle on levinnyt myös alla olevassa kuvassa näkyvä keltainen kukka. 

Mielestäni se on tien varsilla yleisesti kasvava ranta-alpi.

Ajattelin, että annan sen kasvaa, kun on niin nätti :)




Verikurjenpolvi Elke


Kylvin viime kesänä pussillisen ruokakauppareissulla ostettuja akileijan siemeniä¨yhden kukkapenkin reunaan. 

Taimia tuli kymmeniä, mutta viime vuonna niistä ei kukkinut yksikään. Tänä vuonna kukassa näyttäisi olevan yksi taimi. Tuo kauniin keltainen yksilö, josta kuvat yllä.



Kylvin viime vuonna myös ketoneilikan siemeniä. Ne lähtivät hyvin kasvuun ja jaoin kasvuston tänä keväänä. 

Kasvavat puolivarjoisella paikalla hiekkapohjaisen perennapenkin reunalla ja kukkivat tänä kesänä todella kauniisti. 


Muokkasin keväällä koko päivän auringossa kylpevän perennapenkin uuteen uskoon. 

Pari päivää sitten huomasin, että sieltä syysleimujen ja verikurjenpolvien juurelta pilkistää tällainen alla olevassa kuvassa näkyvä muutaman sentin korkuinen yksinäinen kukka. 

Luulisin, että tämä on joku leimu, jonka olemassaolosta minulla ei ollut mitään käsitystä. 

Yritän pitää siitä huolta, että se lähtisi kasvamaan paremmin. 

Tunnistatko sinä, mikä tämä voisi olla?




Ihanaa heinäkuuta!

t. Satu
















maanantai 30. toukokuuta 2022

Aurinkoa uuteen viikkoon



Uuden viikon alkajaisiksi muutama kuva siitä, mikä on kukinnan tilanne tänään kotipihalla. Arovuokot ovat nostaneet nuppunsa esiin auringon tultua esiin sadepilvien takaa ja moni niistä on avannut kasvonsa kohti aurinkoa. 



Arovuokko


Kärhötkin ovat pikkuhiljaa heräämässä kesään. Alla olevassa kuvassa tämän kevään ostos jo esittelee paisuneita nuppujaan. Sen sijaan moni vanhemmista on vasta kasvunsa alussa. Alppikärhö kuitenkin on uskollisesti avannut kukkansa, kun muinakin keväinä.



Alppikärhö

Kesäpikkusydän


Kesäpikkusydämet ovat niitä, jotka uskollisesti heräävät joka kevät ja palauttavat uskon siihen, että perennapenkistä nousee taas upeaa kukintaa.


Japaninakileija




Jättipoimulehti on kyllä kaunis katsella sateen ja kostean yön jälkeen. En jaksa olla ihastelematta näitä satoja pikkupisaroita, joita lehdille kerääntyy. Kun kukat avautuvat, kerään niitä usein kukkakimppuun. Ne ovat mielestäni näettejä yhdessä jalopähkämöiden kukintojen kanssa.





Tontillamme kasvoi paljon ahomansikoita, kun tämän ostimme ja onneksi niitä säästyi rakennuspuuhilta. Tytär rakasti pienenä noita makeita pikkumarjoja ja hänestä on suloinen, aurinkoisesti hymyilevä kuva käsissään timotei-heinään pujotettuja metsämansikoita. Siis sellainen oikein perinteinen mansikkakesän otos 💗




Kaunista kesäkuun alkua sinulle!







tiistai 24. toukokuuta 2022

Hitaasti lämmenneen toukokuun kukkijoita


Kevät on ollut yllättävän viileä ja tuntunut, että puut ovat olleet hiirenkorvalla viikkotolkulla sekä perennat pienillä aluilla. Kärsimättömänä olen jo miettinyt, että lähtevätkö ne kasvamaan ollenkaan.

Tässä kuitenkin pikkuhiljaa sää on hiljakseen lämmennyt ja viileästä, välillä navakastakin tuulesta huolimatta, on tullut tunne, että kyllä se kesä sieltä lopulta tulee. Tuossa yksi päivä oli niin kaunis auringonpaiste, että oli pakko kohottaa puhelimen kamera kohti kotipihalla kasvavan nuoren kirjovaahteran uusia keltavihreitä lehtiä ja keltaisia kukintoja. Kauniita ovat nekin, vaikka harvemmin niitä tulee läheltä katsottua, kun silmät tähyilevät varpaiden suuntaan maahan etsien edes pientä kukkasta ja uutta kasvua. Välillä sitä voi tosiaan nostaa katseensa ja katsella vähän korkeammallekin.


Isotuomipihlaja kukkii 24.5.2022

´

Mutta löytyy sieltä maan kamaraltakin katseltavaa :) 

Kevään airuet sinivuokot ovat jo kukintansa kukkineet samoin kuin krookukset, mutta valkovuokot kukkivat vielä. 







Kevään taivaansininen kukkija kevätkaihonkukka valtaa joka vuosi lisää tilaa ja pilkistelee nytkin paitsi tutuilta paikoilta pensaiden ja tuijien alta sekä kivenkoloista myös nurmikolta ja pensasmustikan alta.
Toinen vauhdikkaan leviämisvauhdin omaava on hieman violetin siniseen vivahtava pikkutalvio, joka on meille päätynyt pensasaidan toiselta puolelta naapurista. Olen antanut sen levitä pensasaidan isotuomipihlajien juurella sekä etupihan tuijien alle peitoksi. Siinä tuijien juurella onkin melkoinen sekamelska vähän kaikkea; on kevätkaihonkukkaa, pikkutalviota, valkovuokkoa, helmililjoja, kituliaasti kasvavaa peittoruusua, taponlehteä, tuivio ja aikoinaan multapaakun mukana tuijien taakse "täytemaaksi" heitetty kärhö, joka kiipeilee sitkeästi  yhtä timanttituijaa pitkin ja saa loppukesästä näyttämään, että tuijan latva kukkisi tummanpunaisin kukin.





Ja totta kai keväällä kotipihaa täplittävät myös keltaiset pikkuauringot; voikukat. Niitä riittää vuodesta toiseen ja taitaa määrä vaan lisääntyä vuosi vuodelta. En viitsinyt niistä uutta kuvaa käydä ottamassa, joten mennään vanhalla. Samalta ne näyttävät ja samoissa paikoissa kasvavat. Sekä tietysti lisääntyvät. 




Osa arovuokoista on päässyt jo hyvään kasvuvauhtiin ja tässä illan suussa koiraa ulkoiluttaessani hoksasin, että muutama vielä alaspäin osoittavat iso nuppu aukeaa varmasti jo huomisessa auringon paisteessa. 

Sain viimein tänä keväänä aikaiseksi jakaa ison perennapenkin perennoja ja siinäpä olikin melkoinen homma. Anopilta aikoinaan saatu jalopähkämö on tuhottoman kova leviämään ja valtaa hetkessä tilaa itselleen. Nyt rajoitin sen kasvua kovalla kädellä ja tein sille oman pienen, mutta pyöreän penkin. Nyt se ei niin helposti pääse toisten elintilaa valtaamaan. 

Puutarhalla käynnillä mukaan lähti muutama verikurjenpolven taimi samoin kuin valkoinen japaninakilleija. Ja tietysti yksi pioni. Minulla on nimittäin ollut vuosia kiinanpioni `Sarah Bernhard`, mutta se on kasvanut liian lähellä nopeasti isoksi hujahtaneita tuijia. Tajusin viime vuonna, kun sen kukinta oli olematon, että se on jäänyt pahasti tuijien juuriston valloittamaksi. Yritin sitä kaivaa ylös, mutta lopulta en uskaltanut, kun olisin joutunut katkaisemaan melkoisen määrän tuijien juuria. Niinpä pionin juurakko jäi paikoilleen ja luovutin. Nyt uusi `Sarah Bernhard` saa kasvaa toisaalla tuijavapaassa paikassa. 




Kesäkukkiakin olen hankkinut, mutta huomattavasti menneitä kesiä maltillisimmin. Istutukset eivät ole nyt kovin näyttäviä, mutta jospa ne siitä tuuheutuisivat. Ruukuissa kasvaa ostettuina vain miljoonakelloa, pelargoniaa, yksi muratti,  yksi äitienpäivän aikaan Palace-ruusuna myyty valkoinen ruusu, yksi terassihortensia ja yksi verenpisara. Lisäksi olen istuttanut morsiusharsoa yhteen ja gladioluksia useampaaan ruukkuu. Lisäksi kolmeen ruukkuun on sijoitettu talven maassa talvehtimassa olleet neljä kärhön juurakkoa. Toivottavasti nekin pääsevät kunnolla kasvuvauhtiin. Olen hieman huolestunut, sillä vaikka osassa on elonmerkkejä, osassa ei ollut yhtään, mikä on hyvin poikkeuksellista. Myöhemmin näkee sitten, milllaiseksi terassin ja kuistin kukinta tänä kesänä muodostuu.

Kevät on ollut kiireistä aikaa ja oikeastaan voin kuvitella, millaisissa kevätpuuhissa te olette olleet. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että kohta on jo kesäkuu! Mutta nautitaan auringosta yhtä lailla kuin vaihtelevistakin kevätsäistä. Sadetta on tänne eteläiseen osaan maata luvassa loppuviikolla oikein kunnolla. Mutta se tulee varmasti myös tarpeeseen ja ehkäpä sen jälkeen sitten lämpiäisi vähän enemmän ja vielä varovaisessa kasvussa olleet kasvit intoutuisivat kasvuvauhtiin :)





Kaunista ja aurinkoista toukokuun loppua sinulle!