perjantai 16. heinäkuuta 2021

Kuumuudessa kukkijat


Näiden säiden kanssa ei tiedä nauraa vai itkeä. 
Kuumaa ja kuivaa päivästä ja viikosta toiseen. 
Ei sillä, onhan se hyvä, että kesällä on lämmintä, eikä sada joka päivä.
Sanotaan, että ei saisi valittaa.
Mutta minäpä valitan. 
En sitä, että on lämmintä ja kesä, vaan sitä, että on liian kauan liian lämmintä,
mikä on kuivattanut kotipihan nurmikon ajat sitten korpuksi, puut ja pensaat pudottavat lehtiään,
perennojen kukinta on ollut pikainen ja lyhyt ja moni niistäkin kärsii ja kärventyy kastelusta huolimatta. 
Sitä minä valitan. 
Samoin kuin sitä, että joku loppuilta olisi mukava vain oleskella sen sijaan, että kannan vesikannuja ympäri pihaa. 
Mutta tehtävä on, että kaikki eivät kuole. 


Onneksi osa ainakin kesäkukista pärjää kuumemmassa ja ei hätkähdä ihan pientä kuivahtamista.
Ainakin pelargonit ovat nyt kukkineet yllättävän hyvinkin, kun ei ole sade hakannut kukkia pehmeiksi.
Samoin verbenat pärjäilevät ihan hyvin, mutta olen huomannut, 
että vaikka aurinkoisen paikan kukkia ovat nekin, on niiden kukkien elinkaari jotenkin normaalia nopeampi; 
avautuvat ja lakastuvat pikavauhtia ja sitten kierto alkaa uudestaan.



Ja vaikka valittaminen ei ollut tarkoitukseni, niin vielä yksi asia. Peurat.
Ne hyväkkäät ovat yöaikaan useampaan otteeseen käyneet ruokailemassa perennapenkin ääressä kuin ruokapöydässä ikään. 
Hyvin ovat syysleimujen kärjet ja liljojen nuput maistuneet. 
Osa syysleimuista on kasvattanut katkokohtaan uudet versot, latvotuksi kun tulivat.
Ja seuraavalla kerralla on sitten niitä uusiakin versoja käyty lyhentämässä.
Vähän näyttää siltä, että tämän vuoden perennapenkkien loppukesän kukinta jää toteutumatta.



Mutta juu, että olisi jotain hyvääkin, 
mniin sentään sitkeä pikkusydän jaksaa kellastuvista lehdistään huolimatta kukkia valossa ja puolivarjossa. 
Lisäksi vielä viikko sitten oli muutama yksittäinen kurjenpolven kukkakin näkyvissä.



Terassin ruukkukukat ovat olleet peuroilta suojassa ja toisaalta 
saaneet ehkä riittävämmin vettäkin, jotta jaksavat kukkia.
Tämä ihana ' Hagley Hybrid' on useamman kesän ollut isossa ruukussa terassilla ja talvehtinut maassa.
Tänäkin kesänä se on avannut kukkansa kohti sinistä taivasta ja on ihan yhtä kaunis kuin aiemminkin.



Suikeroalpi leviää meillä nurmikolla ja aluskasvillisuutena. 
Sen lisäksi istutan sitä joka kevät pienistä versojen pätkistä amppelikukkien juurelle.
Versot kasvavat nopeasti pituutta ja saavat aikaan muutenkin riippuvakukkaisiin amppeleihin lisää ulottuvuutta (alaspäin ☺).
Ne kukkivat yllättävän hyvin myös aurinkoisella seinustalla saaden aikaan keltaisen "putouksen". 
No, tällä hetkellä kukat tosiaan alkavat olla pudonneet terassin laudoitukselle,
mutta kaunis se on vihreänäkin riippuessaan. 
Syksyllä katkaisen versot kompostiin ja jätän juurakon lisäksi vain pienet verson pätkät 
ja laitan tämänkin maahan talvehtimaan. 
Keväällä jaan taas juurakon tai versonpätkiä ja kasvu alkaa alusta. 
Tai oikeammin jatkuu, sillä vuosien saatossa suikeroalpiesiintymiä on meillä alkanut olla vähän joka puolella.


Krassitkin jaksavat kukkia helteisellä paikallaan isossa ruukussa yhdessä keväällä huonosta kohtaa pelastetun pikkukärhön kanssa. 
Krassien kuuma kukinta on upean kesäinen ja kirkas sopien erittäin hyvin yhteen 
auringon kuumuuden kanssa. 


Mutta kyllä tässä pärjätään ja nautitaan niistä, jotka jaksavat kukkia. 
Lisäksi pitää toivoa, että loputkin selviävät kuumuudesta ja tulevasta talvesta ja saavat paremman kasvun ensi kesänä. 

Näiden kuvien myötä toivotan sinulle kauniita ja mukavia kesäpäiviä!



 

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Tuoksuvia tähtiä

 


Lempeän lämpimässä kesäillassa pihalla leijailee makea kukkaistuoksu.

Se vetää puoleensa puutarhassa kulkijaa kuin hunaja mesikämmentä.

Päivällä se houkuttelee kulkijan lisäksi paikalle myös perhosia enemmän kuin mikään muu kasvi puutarhassa.

Sen lumivalkoinen kaksimetrinen kukkapilvi lumoaa kulkijan ja vetää myös kadulla kävelevien 

katseet puoleensa jos tuoksu ei sitä ole jo tehnyt. 




Pihajasmike Tähtisilmä oli ensimmäisiä pensashankintoja tälle tontille, 

kun sen tälle lounaaseen viettävälle metsäpohjalle rakensimme reilu kymmenen vuotta sitten.

Ajatukseni oli silloin hankkia pihalle valkoisilla kukilla eri aikoihin kukkivia pensaita.

Omasta mielestäni onnistuin siinä suhteellisen hyvin.

Sireenit aloittavat kukinnan heti keväällä. 

Niiden jälkeen tulee pihajasmike ja heti perään Mustilanhortensia. 

Siinä sivussa kotipihlaja ja saksanpihlaja kukkivat lyhyen aikaa ja

valkoinen pensashanhikki aloittaa samoihin aikoihin pakkasiin asti kestävän kukintansa. 

Valkoisten pensaiden voittokulun päättävät syyshortensiat yhdessä pensashanhikkien kanssa.

Näin koko kesän tarjolla on valkoisia kukkapilviä, isompia ja pienempiä.



Pihajasmike 'Tähtisilmä'

    Kesä-heinäkuun vaihteessa jasmikkeen kukinta on intensiivisimmillään.

Samaan aikaan myös pionit aloittavat (ja käytännössä myös lopettavat kukintansa).

Tämänkin kesän pioneista laitan myöhemmässä vaiheessa muutaman kuvan tännekin, 

mutta tämä postaus on nyt Tähtisilmän tähtihetki.




Jasmikkeen kukinta on siitä jännä, että se tosiaan vetää minua puoleensa monta kertaa päivässä.

Työnnän nenäni lähes kiinni kukkasiin, joissa tänä helteisenä kesänä on viihtynyt myös liuta ötököitä.

Onneksi niiden läsnäolo ei ole pahemmin pensasta näyttänyt vaivaavan.

Mutta siitä olen iloinen, että perhoset ovat pensaan löytäneet.



Tämän jasmikkeen kaveriksi olen miettinyt pikkujasmikkeen hankkimista,

mutta se on jäänyt toistaiseksi, vaikka paikkakin olisi periaatteessa olemassa. 

Osaatko sinä sanoa, miten niiden kukinta-aika on suhteessa tähän pihajasmikkeeseen?




Ihania heinäkuisia päiviä Sinulle!





tiistai 15. kesäkuuta 2021

Kukassa kesäkuun alussa ja pientä huolta myös



Kevään intensiivisen nopea kukinta on vaihtunut yhtä intensiiviseen kesän kukintaan. 

Vaikka joka päivä käyn kotipihalla kukkasia ihailemassa ja aika monta kertaa kamerakin (tai puhelin) 

on mukana, tuntuu, että en millään ehdi kuvia tänne laittaa. 

Lemmikit ja arovuokot jatkavat onneksi kukintaansa useamman viikon ja kukkia edelleenkin, 

vaikka eivät enää täydessä loistossaan olekaan. 



Kotipihan luottokukkijoihin kuuluu ihanan herkkä kesäpikkusydän, 

josta viime kesänä laitoin tänne kukkablogiini useampia kuvia. 

Pääset kurkkaamaan niitä 'täältä'.

Tänä keväänä valkoista kesäpikkusydäntä ei ole enää näkynyt.

Taitaa olla jäänyt vahvempien perennojen (jalopähkämö tässä tapauksessa) jalkoihin, valitettavasti. 


Kesäpikkusydän


Pihasyreeni 'Alba' - Syringa vulgaris 'Alba'

Isabellansyreeni 'Holger' - Syringa preston hybr 'Holger'


Juuri nyt ovat syreenit eli sireenit kukassa.

Niiden makea kukkaistuoksu leijailee tuulen mukana ympäri pihaa ja tielle asti. 

Ympäristössä leijailevasta tuoksupilvestä pitävät huolen lähes joka pihalla ja monen talon piha-aitanakin kasvavat erilaiset syreenilajikkeet. 

Meillä on vaan näitä tavallisia,  eli valkoista pihasyreeniä ja Isabellansyreeniä. 

Lisäksi osittain pensasaitana ja yhtenä pensaana on violetein kukin kukkivaa unkarinsyreeniä.

Mutta kaikkein suloisin on kuitenkin rungollinen pikkusyreeni 'Palibin' .

Näitä kaikkia olen tänäänkin käynyt pariin kertaan tuoksuttelemassa ihan läheltä, 

nenä lähes kukissa kiinni.


Unkarinsyreeni - Syringa josikaea

Pikkusyreeni 'Palibin'


Kotipihlaja - pihlaja - Sorbus aucuparia


Kukkivia puita meillä on neljä; kotipihlaja, saksanpihlaja, ruusuorapihlaja ja viimeistä kesäänsä viettävä

 versojen lakastustaudista kärsivä suklaakirsikka. 

Kirsikka ja pihlaja ovat lopettaneet jo kukintansa, 

mutta muisto pihlajankukkien makeasta tuoksusta on vielä tuoreena mielessä.

Saksanpihlajassa en ole nähnyt vielä yhtään ainutta kukkanuppua, 

mikä on vähintäänkin erikoista. 

Sen sijaan moni sen uusista kasvaneista versoista on katkennut,

 kuin olisi purtu irti ja kolme ulointa lehteä tämän kevään uuden pehmeän oksansa mukana tippunut puun alle nurmikolle. 

Olen aika huolestunut, mistähän on kysymys.

Muuten puu on kasvanut tähän asti todella upeasti ja säännöllisen muotoisena ja terveenä.




Mutta sen sijaan etupihan ruusuorapihlaja on kyllä kerta kaikkiaan upea ilmestys näin keväällä.

Kaunismuotoinen puuhan se myös on, joten nätti se on kukinnan päätyttyäkin.

Leikkasin aikaisin keväällä muutamia sen versoja lyhyemmiksi,

jotta nekin haaroisivat. Niissä ei näy nyt kukkia, mutta onneksi nämä leikkaamattomat versot kukkivat.



Seuraavaksi odottelen pionien kukintaa. 

Pihan kuningattaressa Festiva Maximassa on jo lähes 30 nuppua, laskin viikonloppuna,

joten toivotaan, että kukinta onnistuu. Monta pikkupionia jurottaa tuolla kukkapenkeissä,

mutta onneksi muutamassa on jokunen nuppukin sentään.



Aurinkoista kesäviikkoa Sinulle!




 



torstai 20. toukokuuta 2021

Kukassa tänään

 


Ihana toukokuu. 

Viime viikonloppuna tuli lähes kesä. 

Sää oli upea, itse asiassa kuumakin ja luonto heräsi niin vauhdilla, että mukana ei meinannut pysyä. 

Emme kuitenkaan olleet silloin kotona ja minulla jäi kameran kanssa pihalla heiluminen välistä. 

Alkuviikko on ollut sitten vuorostaan sateinen ja koleakin,

mutta onneksi tänään torstaina aurinko näyttäytyi useamman tunnin ajan. 

Ja minä käytin etätyöpäivän ruokatunnista muutaman minuutin kukkien kuvailuun

Saatiin vielä ennen loppuillasta alkanutta uutta vesisadetta nurmikkokin leikattua 

ja verotettua hieman hyvinvoivan ja vauhdilla kasvavan voikukkakasvuston kukintaa. 

Noita keltaisia pikkuaurinkoja pihalla nyt riittää yllin kyllin. 

Kiristää vähän hermoja, mutta taistelu niille on jo hävitty, joten yritetään selvitä rinnakkaiselosta.




Upea sininen kevätkaihonkukka jaksaa vielä kukkia monin paikoin varsinkin puolivarjossa.

Sen rinnalla kukintansa tuijien katveessa on aloittanut naapurin puolelta meillekin tiensä löytänyt 

kauniin vaalean sinivioletti pikkutalvio. 

Se näkyy viihtyvän oikein hyvin myös meidän pihallamme, joten tervetuloa!




Tällä viikolla kukintaan on puhjennut myös kaunis lemmikki.

Se on kylväytynyt vähän sinne tänne ja näkyy sitä kasvavan nurmikollakin samoin kuin 

kivien välissäkin. 



Kukkaan on puhjennut myös kesäpikkusydän, 

jonka vaaleanpunainen ja tummanpunainen versio näkyvät viihtyvän hyvin. 

Sen sijaan valkoista kesäpikkusydäntä en ole tänä keväänä vielä nähnyt ja kovasti 

toivon sen säilyneen talven yli tähänkin kevääseen.

Kukkapenkin muokkauksessa on näköjään kultatyräkkikin jakautunut useampaan

 osaan ja sen seurauksena yksittäinen kukinto näkyy päätyneen pikkuisten sydänten seuraksi.



Eniten kuitenkin on tullut ihailtua pikkuista suklaakirsikkaa, 

joka kukkii juuri nyt valkoisin kukin. 

Rankkasateet ovat verottaneet kukintaa, mutta vielä on myös avautumattomia nuppuja.

Päivän aurinkoisina hetkinä sen kukissa lenteli jos jonkun näköistä öttöstä.

Olinkin sateiden vaan jatkuessa jo huolissani, miten tämän kevään pölytyksen käy. 

Toisaalta ylipäätään olen huolissani tämän pikkupuun voinnista. 

Se on jo muutamana vuonna lakastuttanut uusia versojaan ja arvelen, että sillä on siis versojen lakastustauti. 

Minä olin jo päättänyt, että se saa viimeistään nyt keväällä lähteä ja muokkaan istutusalueita siinä osassa pihaa vähän enemmän.

Mutta se kuitenkin jäi ja kirsikka sai nyt ainakin yhden lisäkesän. 




Helmililjoilla ei tänä keväänä mennyt kovin hyvin. 

Niistä aika moni taisi aikaisin keväällä päätyä rusakoiden hampaisiin.

Peurojakin täällä kyllä on, mutta luulen, että nämä maistuivat enemmän rusakoille. 

Monen tulppaanin kohdalla kävi samoin.



Tällainen kaunis yksinäinen tulppaani putkahti esiin yhdessä palavan sydämen taimen kanssa 

paikassa, jossa mielestäni kumpaakaan ei pitäisi olla.

No, tuskin ovat sinne omatoimisesti päätyneet, mutta jännä, 

miten sitä itse unohtaa maata istutusaluetta tuossa kohti muokanneensa aikoihin ja

toisaalta tulppaania tuohon kohtaan laittaneensa 😊




Muuten tulppaanien kukinta on vielä alussa ja ehkä vaatimatonta sittenkin, kun sen aika on. 

Nuput näyttävät aika pieniltä. Olisiko niin, että on ns. voima vähissä.

Ovat nimittäin useamman vuoden ikäisiä.

Kevään vauhti on nyt kiihkeimmillään. 

Ensi viikolla on taas jotain uutta täydessä loistossaan.




💚 Kauniita toukokuisia päiviä 💚