Aurinkoa uuteen viikkoon

Uuden viikon alkajaisiksi muutama kuva siitä, mikä on kukinnan tilanne tänään kotipihalla. Arovuokot ovat nostaneet nuppunsa esiin auringon tultua esiin sadepilvien takaa ja moni niistä on avannut kasvonsa kohti aurinkoa. 

Arovuokko

Kärhötkin ovat pikkuhiljaa heräämässä kesään. Alla olevassa kuvassa tämän kevään ostos jo esittelee paisuneita nuppujaan. Sen sijaan moni vanhemmista on vasta kasvunsa alussa. Alppikärhö kuitenkin on uskollisesti avannut kukkansa, kun muinakin keväinä.

Alppikärhö

Kesäpikkusydän

Kesäpikkusydämet ovat niitä, jotka uskollisesti heräävät joka kevät ja palauttavat uskon siihen, että perennapenkistä nousee taas upeaa kukintaa.

Japaninakileija

Jättipoimulehti on kyllä kaunis katsella sateen ja kostean yön jälkeen. En jaksa olla ihastelematta näitä satoja pikkupisaroita, joita lehdille kerääntyy. Kun kukat avautuvat, kerään niitä usein kukkakimppuun. Ne ovat mielestäni näettejä yhdessä jalopähkämöiden kukintojen kanssa.

Tontillamme kasvoi paljon ahomansikoita, kun tämän ostimme ja onneksi niitä säästyi rakennuspuuhilta. Tytär rakasti pienenä noita makeita pikkumarjoja ja hänestä on suloinen, aurinkoisesti hymyilevä kuva käsissään timotei-heinään pujotettuja metsämansikoita. Siis sellainen oikein perinteinen mansikkakesän otos 💗

Kaunista kesäkuun alkua sinulle!

Hitaasti lämmenneen toukokuun kukkijoita

Kevät on ollut yllättävän viileä ja tuntunut, että puut ovat olleet hiirenkorvalla viikkotolkulla sekä perennat pienillä aluilla. Kärsimättömänä olen jo miettinyt, että lähtevätkö ne kasvamaan ollenkaan.

Tässä kuitenkin pikkuhiljaa sää on hiljakseen lämmennyt ja viileästä, välillä navakastakin tuulesta huolimatta, on tullut tunne, että kyllä se kesä sieltä lopulta tulee. Tuossa yksi päivä oli niin kaunis auringonpaiste, että oli pakko kohottaa puhelimen kamera kohti kotipihalla kasvavan nuoren kirjovaahteran uusia keltavihreitä lehtiä ja keltaisia kukintoja. Kauniita ovat nekin, vaikka harvemmin niitä tulee läheltä katsottua, kun silmät tähyilevät varpaiden suuntaan maahan etsien edes pientä kukkasta ja uutta kasvua. Välillä sitä voi tosiaan nostaa katseensa ja katsella vähän korkeammallekin.

Isotuomipihlaja kukkii 24.5.2022

´

Mutta löytyy sieltä maan kamaraltakin katseltavaa :) 

Kevään airuet sinivuokot ovat jo kukintansa kukkineet samoin kuin krookukset, mutta valkovuokot kukkivat vielä. 

Kevään taivaansininen kukkija kevätkaihonkukka valtaa joka vuosi lisää tilaa ja pilkistelee nytkin paitsi tutuilta paikoilta pensaiden ja tuijien alta sekä kivenkoloista myös nurmikolta ja pensasmustikan alta.

Toinen vauhdikkaan leviämisvauhdin omaava on hieman violetin siniseen vivahtava pikkutalvio, joka on meille päätynyt pensasaidan toiselta puolelta naapurista. Olen antanut sen levitä pensasaidan isotuomipihlajien juurella sekä etupihan tuijien alle peitoksi. Siinä tuijien juurella onkin melkoinen sekamelska vähän kaikkea; on kevätkaihonkukkaa, pikkutalviota, valkovuokkoa, helmililjoja, kituliaasti kasvavaa peittoruusua, taponlehteä, tuivio ja aikoinaan multapaakun mukana tuijien taakse "täytemaaksi" heitetty kärhö, joka kiipeilee sitkeästi  yhtä timanttituijaa pitkin ja saa loppukesästä näyttämään, että tuijan latva kukkisi tummanpunaisin kukin.

Ja totta kai keväällä kotipihaa täplittävät myös keltaiset pikkuauringot; voikukat. Niitä riittää vuodesta toiseen ja taitaa määrä vaan lisääntyä vuosi vuodelta. En viitsinyt niistä uutta kuvaa käydä ottamassa, joten mennään vanhalla. Samalta ne näyttävät ja samoissa paikoissa kasvavat. Sekä tietysti lisääntyvät. 

Osa arovuokoista on päässyt jo hyvään kasvuvauhtiin ja tässä illan suussa koiraa ulkoiluttaessani hoksasin, että muutama vielä alaspäin osoittavat iso nuppu aukeaa varmasti jo huomisessa auringon paisteessa. 

Sain viimein tänä keväänä aikaiseksi jakaa ison perennapenkin perennoja ja siinäpä olikin melkoinen homma. Anopilta aikoinaan saatu jalopähkämö on tuhottoman kova leviämään ja valtaa hetkessä tilaa itselleen. Nyt rajoitin sen kasvua kovalla kädellä ja tein sille oman pienen, mutta pyöreän penkin. Nyt se ei niin helposti pääse toisten elintilaa valtaamaan. 

Puutarhalla käynnillä mukaan lähti muutama verikurjenpolven taimi samoin kuin valkoinen japaninakilleija. Ja tietysti yksi pioni. Minulla on nimittäin ollut vuosia kiinanpioni `Sarah Bernhard`, mutta se on kasvanut liian lähellä nopeasti isoksi hujahtaneita tuijia. Tajusin viime vuonna, kun sen kukinta oli olematon, että se on jäänyt pahasti tuijien juuriston valloittamaksi. Yritin sitä kaivaa ylös, mutta lopulta en uskaltanut, kun olisin joutunut katkaisemaan melkoisen määrän tuijien juuria. Niinpä pionin juurakko jäi paikoilleen ja luovutin. Nyt uusi `Sarah Bernhard` saa kasvaa toisaalla tuijavapaassa paikassa. 

Kesäkukkiakin olen hankkinut, mutta huomattavasti menneitä kesiä maltillisimmin. Istutukset eivät ole nyt kovin näyttäviä, mutta jospa ne siitä tuuheutuisivat. Ruukuissa kasvaa ostettuina vain miljoonakelloa, pelargoniaa, yksi muratti,  yksi äitienpäivän aikaan Palace-ruusuna myyty valkoinen ruusu, yksi terassihortensia ja yksi verenpisara. Lisäksi olen istuttanut morsiusharsoa yhteen ja gladioluksia useampaaan ruukkuu. Lisäksi kolmeen ruukkuun on sijoitettu talven maassa talvehtimassa olleet neljä kärhön juurakkoa. Toivottavasti nekin pääsevät kunnolla kasvuvauhtiin. Olen hieman huolestunut, sillä vaikka osassa on elonmerkkejä, osassa ei ollut yhtään, mikä on hyvin poikkeuksellista. Myöhemmin näkee sitten, milllaiseksi terassin ja kuistin kukinta tänä kesänä muodostuu.

Kevät on ollut kiireistä aikaa ja oikeastaan voin kuvitella, millaisissa kevätpuuhissa te olette olleet. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että kohta on jo kesäkuu! Mutta nautitaan auringosta yhtä lailla kuin vaihtelevistakin kevätsäistä. Sadetta on tänne eteläiseen osaan maata luvassa loppuviikolla oikein kunnolla. Mutta se tulee varmasti myös tarpeeseen ja ehkäpä sen jälkeen sitten lämpiäisi vähän enemmän ja vielä varovaisessa kasvussa olleet kasvit intoutuisivat kasvuvauhtiin :)

Kaunista ja aurinkoista toukokuun loppua sinulle!

Ihana kevät

 

Vihdoin! Aurinkoisia kevätpäiviä! Onkin niitä odotettu!

Aurinko on tällä viikolla hellinyt oikein kunnolla, kuin ottaen takaisin päiviä tai viikkoja, jolloin oli vähän turhankin talvista kevätsäätä. Viime viikonloppuna oli vielä kotipihalla vain parin neliön kokoista eteläseinustalle ilmaantunutta pälveä lukuunottamatta monen kymmenen sentin lumikerros. Virallisen mittauksen mukaan taisi olla jotain 50 cm, jos oikein muistan. Ja kinoksissa sitä oli paljon enemmän. 

Minulla on tämä pääsiäisen jälkeinen viikko ollut lomaa ja alkuperäinen tarkoitukseni oli käyttää kevättöihin pihalla; haravointiin, pensaiden siistimiseen, pensasaitojen leikkaamiseen, kanttaamiseen jne. Lumitilanne kuitenkin kutisti suunnitelmia sen verran, että alkuviikon päivät lapioin lunta ja hakkasin jäätä ja levitin sitä pälvipaikoille lämpimästi paistavan auringon sulatettavaksi. Ei ehkä mitenkään järjellistä hommaa, mutta väitän, että jos niin en olisi tehnyt, en olisi nyt parina loppuviikon päivänä saanut ns. oikeita kevättöitä tehtyä. Vaikka kroppa "huutaa hoosiannaa", olen tyytyväinen, kun olen saanut kuivimmat kohdat haravoitua, yhden istutusalueen osittain kantattua, isotuomipihljapuskat ja syyshortensiat leikattua sekä yhden syreeniaidanpätkän siistittyä. Mutta on sitä lunta edelleen pohjoisen puolella ja tuija-aidan varjossa, että ei sen puoleen. Niiden sulaminen kestää vielä.

Toki valtaosa kaikesta, mitä pitäisi tehdä, on vielä tekemättä, mutta hyvä alku tämäkin, koska pääsiäisen aikaan luulin, että kaikki jäävät myöhemmin töiden jälkeen iltaisin tehtäviksi. 

Heti ensimmäisten siemenpussien ilmaannuttua myyntiin kevättalvella, niitä oli ostettava. Ja myöhemmin vielä lisää, mutta niistä ei ole kuvaa :) Heti alkuvuodesta kaupasta tarttui mukaan myös Trico Garden, josta  Rikkaruohoelämää-blogin Between viime vuonna vinkkasi. Peurat (ja rusakot) ovat säännöllisiä, mutta vähemmän mieluisia, vieraita pihalla ja niitä molempia on runsaasti, joten toivottavasti tästä olisi hyötyä. Kävin sitä jo eilen ruiskuttamassa ensimmäisen kerran tänä keväänä pionin ja päivänliljan uusien alkujen samoin kuin muutaman yllättäen tuijan juurelle avautuneen lumikellon päälle.  

Verkkotilauksia en ole tehnyt, sillä esikasvatustilaa ei ole. Sen sijaan yhden pienen Biolanin mini-mini-kasvihuoneen turvanappeineen tälläsin keittiön ikkunalle ja siellä muutama samettikukka on kasvunsa alussa. Tosin tällä menolla ne ehtivät ehkä loppukesäksi, jos eivät saa enemmän vauhtia kasvuunsa.

Pitäisi tehdä -lista on jo pitkääkin pitempi. Saapa nähdä, mitä niistä tulee toteutettua. Kärhötukia olen miestäni kysynyt  tekemään, mutta käännyin kuitenkin lopulta puutarhamyymälän tarjonnan puoleen ja ostin yhden isokokoisen metallisen tuen. On aika järjetöntä, miten kalliita ne ovat, mutta eihän niitä ilmaiseksi saa itsekään tehdyksi, mutta onpahan nyt sitten siinä. Pitää vielä laittaa perennapenkit uuteen uskoon ja rakentaa kärhöille paremmat oltavat.

 

Lisäksi huvimaja on ollut suunnitelmiassa jo jonkun aikaa, mutta voi olla, että se ei nyt tälle kesälle toteudu. Suunnitelmat eivät ole vielä(kään) edenneet riittävästi. Enemmän kuin itse maja, pohtimista aiheuttaa sen perustaminen. Tilaa ei ole paljon, mutta noin kymmenen neliön maja mahtuisi kyllä ihan hyvin. Maa on kuitenkin sekä hiekka-, hiesu- että savipitoista, sekoitus siis, joten ihan kevyellä tasaamisella ja pohjan tasauslaattojen levittämisellä se ei onnistu. Olen miettinyt, josko laajentaisi terassia ja sijoittaisi majan sen päälle, eräänlaiseen uuteen kulmaukseen. Samalla pääsisi siististi kulkemaan kuivin jaloin ovelta majalle. Vähän turhan iso homma kylläkin. No, pitää vielä miettiä. Puutavaran hintakin on noussut tuhottomasti, joten halpaa lystiä tuokaan ei ole. Ja kun vielä tekeminen tuppaa laajenemaan suunnitelmien edetessä, niin pitää miettiä tarkasti.  

Mutta siis kevät yllätti! Viime viikonloppuna oli lunta liikaa ja sen alla vielä reilu jääkerros ihan joka puolella. Siksi olenkin erittäin ihmeissäni, että eilen huomasin muutaman lumikellon nuokkumassa aurinkoisen paikan penkissä. Myös ikivihreä pikkutalvio on ryhdistynyt ja varmaan aika pian saadaan senkin kukkasista nauttia. 

Jääkerroksen takia pelkäsin, miten kasvit ovat talvesta selviinneet. Siksipä ohenneen jään läpi tiensä puskeneet pionin punaiset piipot saivat silmäni leviämään ja huulilta pääsi ihan oikeasti "ohhoh", kun ne huomasin :)

Tällaisia kasvun ihmeitä tällä kertaa :)

Ihania kevätpäiviä Sinulle myös täältä SatunKukat -blogin puolelta!

🌷🌷🌷

Kesä oli ja meni

 

Sataa, sataa ropisee...

Ja lotisee myös.

Sellainen on päivän sää 😉

Keskiosassa maata ja pohjoisessa on tullut myös reilusti lunta,

mutta onneksi täällä etelässä ei ole vielä tarvinnut aloittaa lumitöiden tekemistä, 

vaan ollaan selvitty kumppareilla ja sateenvarjolla.

Suurilla suunnitelmilla reilu vuosi sitten aloitettu kukkablogi kutistui viime kesänä

muutaman postauksen kokoiseksi.

Mitään varsinaista syytä sille ei ole, mutta ehkä tietty blogiväsymys iski alkuunsa, 

kun kaikenlaista stressiä on ollut ja toisaalta tuota SatunTuulia-blogia tulee kirjoiteltua silloin tällöin.

Ja liekö kuumuus osittain hyydyttänyt.

Mutta koska kukat ja kotipiha ovat edelleen lähellä sydäntä ja menneenä kesänäkin tuli 

harva se päivä kierrettyä pihalla kameran kanssa, on kukkakuvia tietokoneen muisti pullollaan. 

Ajattelin, että laitan tänne sateista lokakuista viikkoa piristämään 

hieman epävireisen ja jäsentymättömän otoksen kesän kukkijoista. 

Samalla laitan muutaman sanan, miten kesän kukinta sujui.

Syysleimu

Kesällä kirjoitin, että peurat söivät valtaosan syysleimun latvoista.  

Ja tosiaan,

 yleensä isossa perennapenkissä rehevänä ja monivärisenä kukkivat syysleimut joutuivat pariinkin otteeseen peurojen käsittelyyn. 

Toki useita kukkavarsia säästyi ja taisi jokunen syödyistä tuon brutaalin latvomisen jälkeen haaroituttuaan ehtiä kukkimaankin. 

Sitten tulivat vaivaksi härmä ja lehtokotilot, joiden invaasiota olen pyrkinyt pitämään poissa, 

mutta näyttää, että sillekin olen hävinnyt. 

Ensi keväänä on otettava järeämmät aseet käyttöön ja sitä silmällä pitäen hiottava talvella suunnitelmia 😊

Keski- ja loppukesän suloisimmat kukkijat ovat pienet ryhmäruusut,

joista White cover ja tuo vaaleanpunainen, jonka nimeä en tiedä, ovat luottokukkani.

Käytännössä ihan omillaan pärjäämään joutunut White cover-ruusu jaksaa sulostuttaa pienillä valkoisilla, 

osittain vaaleanpunaiseen häivähtävillä kukillaan.

Ja sitten tuo vaaleanpunainen, voimakaskasvuisempi serkku jaksaa kukkia runsaasti vuodesta toiseen. 

Syyshortensia

Mutta kotipihan ehdoton syksyn kuningatar on syyshortensia.

Leikkasin pensaita todella runsaasti keväällä ja näyttää, 

56että nyt ne ovat vähintään yhtä isoja kuin ennen leikkaamista, jos eivät isompiakin. 

Sama urakka edessä siis ensi keväänä ;) 

White cover -ruusu hallayön jälkeen

Syksyn ensimmäisen hallayön jälkeen tuossa muutama viikko sitten aamuauringon jo sulatettua ohuen 

kuurakerroksen kukkien päältä, ne olivat täynnä tuhansia pienen pieniä vesipisaroita.

Pensashanhikki hallayön jälkeen

Tässäpä tällainen kattaus lokakuisen viikon piristykseksi. 

Vuodenajat ovat ihania ja syksyn lapsi pitää myös syksystä, 

mutta kyllä minä kevättä jo odotan ;)

Iloa ja aurinkoa lokakuuhusi!