Arovuokko |
Alppikärhö |
Kesäpikkusydän |
Japaninakileija |
Arovuokko |
Alppikärhö |
Kesäpikkusydän |
Japaninakileija |
Kevät on ollut yllättävän viileä ja tuntunut, että puut ovat olleet hiirenkorvalla viikkotolkulla sekä perennat pienillä aluilla. Kärsimättömänä olen jo miettinyt, että lähtevätkö ne kasvamaan ollenkaan.
Tässä kuitenkin pikkuhiljaa sää on hiljakseen lämmennyt ja viileästä, välillä navakastakin tuulesta huolimatta, on tullut tunne, että kyllä se kesä sieltä lopulta tulee. Tuossa yksi päivä oli niin kaunis auringonpaiste, että oli pakko kohottaa puhelimen kamera kohti kotipihalla kasvavan nuoren kirjovaahteran uusia keltavihreitä lehtiä ja keltaisia kukintoja. Kauniita ovat nekin, vaikka harvemmin niitä tulee läheltä katsottua, kun silmät tähyilevät varpaiden suuntaan maahan etsien edes pientä kukkasta ja uutta kasvua. Välillä sitä voi tosiaan nostaa katseensa ja katsella vähän korkeammallekin.
![]() |
Isotuomipihlaja kukkii 24.5.2022 |
Mutta löytyy sieltä maan kamaraltakin katseltavaa :)
Kevään airuet sinivuokot ovat jo kukintansa kukkineet samoin kuin krookukset, mutta valkovuokot kukkivat vielä.
Vihdoin! Aurinkoisia kevätpäiviä! Onkin niitä odotettu!
Aurinko on tällä viikolla hellinyt oikein kunnolla, kuin ottaen takaisin päiviä tai viikkoja, jolloin oli vähän turhankin talvista kevätsäätä. Viime viikonloppuna oli vielä kotipihalla vain parin neliön kokoista eteläseinustalle ilmaantunutta pälveä lukuunottamatta monen kymmenen sentin lumikerros. Virallisen mittauksen mukaan taisi olla jotain 50 cm, jos oikein muistan. Ja kinoksissa sitä oli paljon enemmän.
Minulla on tämä pääsiäisen jälkeinen viikko ollut lomaa ja alkuperäinen tarkoitukseni oli käyttää kevättöihin pihalla; haravointiin, pensaiden siistimiseen, pensasaitojen leikkaamiseen, kanttaamiseen jne. Lumitilanne kuitenkin kutisti suunnitelmia sen verran, että alkuviikon päivät lapioin lunta ja hakkasin jäätä ja levitin sitä pälvipaikoille lämpimästi paistavan auringon sulatettavaksi. Ei ehkä mitenkään järjellistä hommaa, mutta väitän, että jos niin en olisi tehnyt, en olisi nyt parina loppuviikon päivänä saanut ns. oikeita kevättöitä tehtyä. Vaikka kroppa "huutaa hoosiannaa", olen tyytyväinen, kun olen saanut kuivimmat kohdat haravoitua, yhden istutusalueen osittain kantattua, isotuomipihljapuskat ja syyshortensiat leikattua sekä yhden syreeniaidanpätkän siistittyä. Mutta on sitä lunta edelleen pohjoisen puolella ja tuija-aidan varjossa, että ei sen puoleen. Niiden sulaminen kestää vielä.
Toki valtaosa kaikesta, mitä pitäisi tehdä, on vielä tekemättä, mutta hyvä alku tämäkin, koska pääsiäisen aikaan luulin, että kaikki jäävät myöhemmin töiden jälkeen iltaisin tehtäviksi.
Heti ensimmäisten siemenpussien ilmaannuttua myyntiin kevättalvella, niitä oli ostettava. Ja myöhemmin vielä lisää, mutta niistä ei ole kuvaa :) Heti alkuvuodesta kaupasta tarttui mukaan myös Trico Garden, josta Rikkaruohoelämää-blogin Between viime vuonna vinkkasi. Peurat (ja rusakot) ovat säännöllisiä, mutta vähemmän mieluisia, vieraita pihalla ja niitä molempia on runsaasti, joten toivottavasti tästä olisi hyötyä. Kävin sitä jo eilen ruiskuttamassa ensimmäisen kerran tänä keväänä pionin ja päivänliljan uusien alkujen samoin kuin muutaman yllättäen tuijan juurelle avautuneen lumikellon päälle.
Verkkotilauksia en ole tehnyt, sillä esikasvatustilaa ei ole. Sen sijaan yhden pienen Biolanin mini-mini-kasvihuoneen turvanappeineen tälläsin keittiön ikkunalle ja siellä muutama samettikukka on kasvunsa alussa. Tosin tällä menolla ne ehtivät ehkä loppukesäksi, jos eivät saa enemmän vauhtia kasvuunsa.
Sataa, sataa ropisee...
Ja lotisee myös.
Sellainen on päivän sää 😉
Keskiosassa maata ja pohjoisessa on tullut myös reilusti lunta,
mutta onneksi täällä etelässä ei ole vielä tarvinnut aloittaa lumitöiden tekemistä,
vaan ollaan selvitty kumppareilla ja sateenvarjolla.
Suurilla suunnitelmilla reilu vuosi sitten aloitettu kukkablogi kutistui viime kesänä
muutaman postauksen kokoiseksi.
Mitään varsinaista syytä sille ei ole, mutta ehkä tietty blogiväsymys iski alkuunsa,
kun kaikenlaista stressiä on ollut ja toisaalta tuota SatunTuulia-blogia tulee kirjoiteltua silloin tällöin.
Ja liekö kuumuus osittain hyydyttänyt.
Mutta koska kukat ja kotipiha ovat edelleen lähellä sydäntä ja menneenä kesänäkin tuli
harva se päivä kierrettyä pihalla kameran kanssa, on kukkakuvia tietokoneen muisti pullollaan.
Ajattelin, että laitan tänne sateista lokakuista viikkoa piristämään
hieman epävireisen ja jäsentymättömän otoksen kesän kukkijoista.
Samalla laitan muutaman sanan, miten kesän kukinta sujui.
Syysleimu |
Kesällä kirjoitin, että peurat söivät valtaosan syysleimun latvoista.
Ja tosiaan,
yleensä isossa perennapenkissä rehevänä ja monivärisenä kukkivat syysleimut joutuivat pariinkin otteeseen peurojen käsittelyyn.
Toki useita kukkavarsia säästyi ja taisi jokunen syödyistä tuon brutaalin latvomisen jälkeen haaroituttuaan ehtiä kukkimaankin.
Sitten tulivat vaivaksi härmä ja lehtokotilot, joiden invaasiota olen pyrkinyt pitämään poissa,
mutta näyttää, että sillekin olen hävinnyt.
Ensi keväänä on otettava järeämmät aseet käyttöön ja sitä silmällä pitäen hiottava talvella suunnitelmia 😊
Keski- ja loppukesän suloisimmat kukkijat ovat pienet ryhmäruusut,
joista White cover ja tuo vaaleanpunainen, jonka nimeä en tiedä, ovat luottokukkani.
Käytännössä ihan omillaan pärjäämään joutunut White cover-ruusu jaksaa sulostuttaa pienillä valkoisilla,
osittain vaaleanpunaiseen häivähtävillä kukillaan.
Ja sitten tuo vaaleanpunainen, voimakaskasvuisempi serkku jaksaa kukkia runsaasti vuodesta toiseen.
Syyshortensia |
Mutta kotipihan ehdoton syksyn kuningatar on syyshortensia.
Leikkasin pensaita todella runsaasti keväällä ja näyttää,
56että nyt ne ovat vähintään yhtä isoja kuin ennen leikkaamista, jos eivät isompiakin.
Sama urakka edessä siis ensi keväänä ;)
White cover -ruusu hallayön jälkeen |
Syksyn ensimmäisen hallayön jälkeen tuossa muutama viikko sitten aamuauringon jo sulatettua ohuen
kuurakerroksen kukkien päältä, ne olivat täynnä tuhansia pienen pieniä vesipisaroita.
Pensashanhikki hallayön jälkeen |
Tässäpä tällainen kattaus lokakuisen viikon piristykseksi.
Vuodenajat ovat ihania ja syksyn lapsi pitää myös syksystä,
mutta kyllä minä kevättä jo odotan ;)
Iloa ja aurinkoa lokakuuhusi!