Kirsikan kukkiessa

 

Odotan joka kevät pienen suklaakirsikkamme hurmaavaa

valkoista kukintaa.

Tänä keväänä ensimmäiset kukat avautuivat helatorstaina

ja sen jälkeen olen ihaillut tuota valkoista kaunotarta joka päivä.

Kuljeskelen puun lyhyenä kukinta-ajan sen ympärillä kamera kädessä vähän väliä 

ja yritän ikuistaa sen upeita kukkia eri kulmista ja eri valaistusolosuhteissa 

huitoen samalla kukissa viihtyviä pörriäisiä kauemmaksi.

Säästä aina riippuu, kuinka pitkään kukinta kestää.
Jos tulee kovia vesisateita, valkoisten kukkien ohuen ohuet terälehdet
kärsivät ja varisevat maahan nopeammin.
Onneksi kukinta-aikana yleensä ehtii kuitenkin olla muutamia aurinkoisiakin päiviä,
jolloin ehdin ihailla kukkivaa pientä kirsikkapuutani.

Nyt sattuikin, että kevät tosiaan alkoi kunnolla juuri kukinnan alkaessa ja lämpimiä aurinkoisia päiviä

on nyt riittänyt siinä määrin, 

että koko päivän auringossa olevalle pikkupuulle pitäisi kohta varmaan lisävettäkin tarjoilla, 

jotta kukat eivät varisisi ennen aikojaan.

Suklaakirsikka kukkii

 

Valkoisen kukkapilven alla kasvot kohti sinistä taivasta.

Ilo.

💙 Ihania kesäpäivä sinulle 💙

Kirsikankukka

Kukassa juuri nyt

Vihdoinkin lämmintä!

Puutarha ja luonto kiittävät heti, 

kun toukokuun aurinko lämmittää ja kylmä ilmavirtaus väistyy. 

Helatorstaina oli vielä viileä tuuli, mutta aurinko paistoi ja ilma lämpeni niin paljon, 

että kesäkukat pääsivät ruukkuihinsa ja loputkin pihahommat valmistuivat.

Nyt on hyvä!

Miljoonakello

Kirsikankukka

Helatorstaina puhkesivat myös kotipihan pieneen suklaakirsikkaan ensimmäiset kukat.

Niitä olen kovasti odottanut. 

Ikävä vaan, että viime vuosina kirsikkaan on ilmaantunut mitä ilmeisemmin versotauti.

Monet uudet versot ovat nahistuneet ja kuolleet. Leikkasin taas keväällä viime kesänä kuivuneita versoja pois.

 Jännittää taas, mitä tämä kesä tuo tullessaan.
En ole vielä valmis luopumaan tuosta pikkupuusta, joten hyvät neuvot olisivat kalliit.

Lemmikki

Pikkutalvio

Leppäkerttukin oli saapunut lämmittelemään tuijien katveessa kasvavan pikkutalvion kukkaseen.

😊
Kuvasta vasta huomasin, kuinka herkän läpikuultavalta se näyttääkään.

Kesäpikkusydän kasvaa ison perennapenkin laitamilla ja

pihan raunalla pensasaidan isotuomipihlajatkin avasivat kukkanuppunsa kohti sinistä taivasta.

Isotuomipihlaja

Aurinko paistaa taivaalla, mutta pihanurmikolla paistaa myös. 

Nimittäin satojen hohtavan keltaisten pikkuaurinkojen lailla 

nurmikkoa täplittävät voikukat.

Nekin ovat kauniita, mutta tunnustaa täytyy, että närästävät kyllä minua jossain määrin. 

En halua niitä myrkyttää, vaan leikkaan nurmea lyhyemmäksi ja nypin kukkanuppuja.

Ja olen nöyrtynyt niiden edessä; vaikka kuinka kumartelen, nypin, leikkaan tai kaivan,

ne vievät aina voiton. Joka kevät.

Eli nautitaanpa siis myös pikkuauringoista 😊

Voikukka

Aurinkoista viikonloppua!

Kevätauringon loisteessa

Tämä toukokuu on ollut todella viileä tähän asti.

On satanut vettä, rakeita ja räntää tihkuna ja kaatamalla.

Kevään kukkijoita on käynyt välillä todella sääliksi, 

mutta kumman sitkeitä ne kyllä ovat, kun ovat selvinneet.

Lämpimän talven jälkeen odotin kovasti, että kevät pääsee vauhtiin nopeasti.

Eihän se tosiaan niin sitten mennytkään. Tietenkään, voisi pessimistisesti todeta.

Mutta kaikesta huolimatta, kevät on edennyt omaan tahtiinsa

 ja sateiden välillä ja jälkeen paistaa aurinko.

Ja auringon säteet tekevät kyllä ihmeitä, sillä luonto kiittää nopeasti. 

Kultatyräkki

Kultatyräkki on yksi upeimmista kevään kukkijoita perennapenkissä. 

Sen pallomainen muoto ja kukkien väri tuo mieleen auringon myös vähän pilvisemmällä säällä.

☀

Saksanpihlaja - Sorbus aria

Heti, kun pilvet ja sade väistyvät, tämä pihanomistaja lähtee tepastelemaan pihalleen ja nyhtää rikkaruohoja 

ja tähtäilee kamerallaan sinne ja tänne. Kuvattavaa löytyy paitsi maanrajasta,

 myös ylhäältä, kuten saksanpihlajan ja kirjovaahteran keväiset lehtitupsut, jotka kurottelevat 

kohti huikaisevan sinistä kevättaivasta.

Tästä näystä minä nautin 😊

Kirjovaahtera - Acer platanoiders 'Drummondii'

Helmililja - Muscari armeniacum

Kuvista vasta olen kunnolla tajunnut, että kevään kukinta on meidän pihallamme 

pääasiassa sinivalkoinen ripauksella keltaista.

Pikkutalvio - Vinca minor

Jossain vaiheessa kuvailin ulkona neuleita ja tein silloin niiden rekvisiitaksi pienen kimpun kevätkaihonkukista. 

Kovin hyvä leikkokukka se ei ole, vaan parhaimmillaan vapaasti kasvaessaan.

Kevään edetessä alkavat myös vaaleanpunaiset sävyt saada valtaa kotipuutarhassa 

tulppaanien ja kesäpikkusydänten johdolla. 

On mukava seurata, kun kasvit toisensa jälkeen aloittavat kukintaansa varsinkin,

 kunhan kevät tästä lämpenee.

Kevätkaihonkukat ja kesäpikkusydän sulassa sovussa

 Aurinkoisia toukokuisia päiviä sinulle!

Nautitaan keväästä 💚

Toukokuun alun kukintaa kotipihalla

Toukokuussa puutarha herää eloon.

Tässä muutamia kotipihan kaunottaria kuvattuna äitienpäiväviikonloppuna 
kirkkaassa keväisessä auringonpaisteessa.
Nyt on kylmää, koleaa ja epävakaista ja tulppaanitkin osittain sulkeneet terälehtensä.

Tulppaaneja ei voi olla liikaa. Harmillista, kun ne taantuvat niin nopeasti ja 

edelliskesän upeista kukkijoista ei välttämättä seuraavana keväänä nouse kuin lehdet. 

Olen lukenut jostain, että kannattaisi leikata lehdet pois, jos nuppua ei ilmaannu, 

jotta sipuli jaksaa seuraavana keväänä kukkia. 

Voisiko tuo pitää paikkansa?

Lannoitetta yritän kyllä muistaa antaa.

Onneksi kuitenkin nämä kuvissa näkyneet valkoiset ja oranssit jaksoivat avata kukkansa.

Molempien nimet ovat jääneet laittamatta muistiin, 

mutta aikaisia lajikkeita ovat nämäkin.

Vaikka kaikki kukat ovat ihania ja pidän varsinkin hempeistä, vaaleanpunaisen, sinisen ja violetin sävyistä, 
vie puhdas valkoinen myös kukissa voiton. 
Siksipä meidän kotipihamme pensaista löytyy nimenomaan monta valkokukkaista lajiketta; 
syreenit, jasmikkeet, hortensiat ja hanhikit.

Valkoinen hyasintti huumaa tuoksullaan ja minun on ihan pakko pysähtyä nuuhkaisemaan
 sitä lähes joka kerta, kun sen ohi kuljen. 

Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukat avaavat taivaansiniset kukkansa heti kevään alussa ja jatkavat sinnikkäästi pitkälle toukokuuhun. 

Olen joka kevät lisännyt niiden kasvupaikkoja istutusalueiden aluskasveiksi ja 

kivikkopenkereen rakoihin, jossa se muodostaa upeita tukkatuppaita.

Ryhmäruusut työnsivät jo helmikuussa lehtien alkuja ja 

pelkäsin niiden ottavan pahasti takapakkia maaliskuussa olleista kylmistä ilmoista. 

Mutta vielä mitä! 

Hyvin selvisivät ja uusi kasvu on niilläkin jo pitkällä 😊 

Myös kuunliljojen miekkamaiset lehtisuppiloiden alut työntyvät päättäväisesti aamuauringon puoleisesta perennapenkistä. 

Kuunliljoja olen jakanut muutaman vuoden välein aika varovaisesti ja mielestäni kasvu ei ole siitä häiriintynyt.
Taitavat jossain määrin vähän vaatiakin jakamista.

Alla olevassa kuvassa ovat viime keväänä uuteen paikkaan siirtämäni palavat rakkaudet, 

jotka eivät myöskään olleet jakamisesta ja siirtämisestä millänsäkään, 

vaan kukkivat samana kesänä jo kauniisti ja nytkin kasvu on jo hyvässä vauhdissa.

Myös vähän aikaa sitten jakamani kesäpikkusydän selviytyi operaatiosta voittajana 

 ja on aloittanut kukintansa pienimuotoisesti.

Olen sen sitkeyteen todella tyytyväinen 😊

Käynnöskehikossa näkösuojaa antamassa kasvava alppikärhö aloitti sinisen 

kukintansa äitienpäiväviikonloppuna. 

Sen vaatimattomasti alas päin suuntaavat kukat ovat herkän kauniita 

ja kukinta pääsee varmaan parempaan vauhtiin, 

kunhan sää jossain vaiheessa taas uudestaan lämpenee.

Suloiset lemmikitkin aloittavat kukintaansa ja

 ne ovatkin ihan omatoimisesti levinneet pihalla vähän joka puolelle. 

Kirjovaahtera Drummondii

Pihamme pieni kirjovaahtera aloitti myös kukintansa toukokuun toisena viikonloppuna.

Kaunista toukokuisen viikon jatkoa 💚