perjantai 22. huhtikuuta 2022

Ihana kevät

 


Vihdoin! Aurinkoisia kevätpäiviä! Onkin niitä odotettu!

Aurinko on tällä viikolla hellinyt oikein kunnolla, kuin ottaen takaisin päiviä tai viikkoja, jolloin oli vähän turhankin talvista kevätsäätä. Viime viikonloppuna oli vielä kotipihalla vain parin neliön kokoista eteläseinustalle ilmaantunutta pälveä lukuunottamatta monen kymmenen sentin lumikerros. Virallisen mittauksen mukaan taisi olla jotain 50 cm, jos oikein muistan. Ja kinoksissa sitä oli paljon enemmän. 

Minulla on tämä pääsiäisen jälkeinen viikko ollut lomaa ja alkuperäinen tarkoitukseni oli käyttää kevättöihin pihalla; haravointiin, pensaiden siistimiseen, pensasaitojen leikkaamiseen, kanttaamiseen jne. Lumitilanne kuitenkin kutisti suunnitelmia sen verran, että alkuviikon päivät lapioin lunta ja hakkasin jäätä ja levitin sitä pälvipaikoille lämpimästi paistavan auringon sulatettavaksi. Ei ehkä mitenkään järjellistä hommaa, mutta väitän, että jos niin en olisi tehnyt, en olisi nyt parina loppuviikon päivänä saanut ns. oikeita kevättöitä tehtyä. Vaikka kroppa "huutaa hoosiannaa", olen tyytyväinen, kun olen saanut kuivimmat kohdat haravoitua, yhden istutusalueen osittain kantattua, isotuomipihljapuskat ja syyshortensiat leikattua sekä yhden syreeniaidanpätkän siistittyä. Mutta on sitä lunta edelleen pohjoisen puolella ja tuija-aidan varjossa, että ei sen puoleen. Niiden sulaminen kestää vielä.

Toki valtaosa kaikesta, mitä pitäisi tehdä, on vielä tekemättä, mutta hyvä alku tämäkin, koska pääsiäisen aikaan luulin, että kaikki jäävät myöhemmin töiden jälkeen iltaisin tehtäviksi. 



Heti ensimmäisten siemenpussien ilmaannuttua myyntiin kevättalvella, niitä oli ostettava. Ja myöhemmin vielä lisää, mutta niistä ei ole kuvaa :) Heti alkuvuodesta kaupasta tarttui mukaan myös Trico Garden, josta  Rikkaruohoelämää-blogin Between viime vuonna vinkkasi. Peurat (ja rusakot) ovat säännöllisiä, mutta vähemmän mieluisia, vieraita pihalla ja niitä molempia on runsaasti, joten toivottavasti tästä olisi hyötyä. Kävin sitä jo eilen ruiskuttamassa ensimmäisen kerran tänä keväänä pionin ja päivänliljan uusien alkujen samoin kuin muutaman yllättäen tuijan juurelle avautuneen lumikellon päälle.  

Verkkotilauksia en ole tehnyt, sillä esikasvatustilaa ei ole. Sen sijaan yhden pienen Biolanin mini-mini-kasvihuoneen turvanappeineen tälläsin keittiön ikkunalle ja siellä muutama samettikukka on kasvunsa alussa. Tosin tällä menolla ne ehtivät ehkä loppukesäksi, jos eivät saa enemmän vauhtia kasvuunsa.

Pitäisi tehdä -lista on jo pitkääkin pitempi. Saapa nähdä, mitä niistä tulee toteutettua. Kärhötukia olen miestäni kysynyt  tekemään, mutta käännyin kuitenkin lopulta puutarhamyymälän tarjonnan puoleen ja ostin yhden isokokoisen metallisen tuen. On aika järjetöntä, miten kalliita ne ovat, mutta eihän niitä ilmaiseksi saa itsekään tehdyksi, mutta onpahan nyt sitten siinä. Pitää vielä laittaa perennapenkit uuteen uskoon ja rakentaa kärhöille paremmat oltavat.
 
Lisäksi huvimaja on ollut suunnitelmiassa jo jonkun aikaa, mutta voi olla, että se ei nyt tälle kesälle toteudu. Suunnitelmat eivät ole vielä(kään) edenneet riittävästi. Enemmän kuin itse maja, pohtimista aiheuttaa sen perustaminen. Tilaa ei ole paljon, mutta noin kymmenen neliön maja mahtuisi kyllä ihan hyvin. Maa on kuitenkin sekä hiekka-, hiesu- että savipitoista, sekoitus siis, joten ihan kevyellä tasaamisella ja pohjan tasauslaattojen levittämisellä se ei onnistu. Olen miettinyt, josko laajentaisi terassia ja sijoittaisi majan sen päälle, eräänlaiseen uuteen kulmaukseen. Samalla pääsisi siististi kulkemaan kuivin jaloin ovelta majalle. Vähän turhan iso homma kylläkin. No, pitää vielä miettiä. Puutavaran hintakin on noussut tuhottomasti, joten halpaa lystiä tuokaan ei ole. Ja kun vielä tekeminen tuppaa laajenemaan suunnitelmien edetessä, niin pitää miettiä tarkasti.  

Mutta siis kevät yllätti! Viime viikonloppuna oli lunta liikaa ja sen alla vielä reilu jääkerros ihan joka puolella. Siksi olenkin erittäin ihmeissäni, että eilen huomasin muutaman lumikellon nuokkumassa aurinkoisen paikan penkissä. Myös ikivihreä pikkutalvio on ryhdistynyt ja varmaan aika pian saadaan senkin kukkasista nauttia. 






Jääkerroksen takia pelkäsin, miten kasvit ovat talvesta selviinneet. Siksipä ohenneen jään läpi tiensä puskeneet pionin punaiset piipot saivat silmäni leviämään ja huulilta pääsi ihan oikeasti "ohhoh", kun ne huomasin :)





Tällaisia kasvun ihmeitä tällä kertaa :)

Ihania kevätpäiviä Sinulle myös täältä SatunKukat -blogin puolelta!

🌷🌷🌷