Katsaus elokuun kukkasiin

Kolmas kesäkuukausi elokuu avasi kotipihalla

värikkään kukkaloiston alkukesän hillityn valkean, vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen sijaan.

Kuin lähestyvää syksyä enteillen, 

kesäkuun alussa ruukkuun viskaamani krassin siemenet puhkesivat upeaan väri-ilotukseen 

heinä-elokuun vaihteessa ja jatkoivat sitä elokuun lopulle saakka. 

Minä olen aivan myyty niiden edessä. 

Minä, joka olen karttanut oransseja ja kirkkaan keltaisia kukkia puutarhassa sallien vain ihanat keltaiset suikeroalpit, päivänliljat ja kehäkukat 

sekä sitten tietenkin pakon edessä pitkin hampain oma-aloitteisesti joka puolelle levittäytyvät voikukat...

Heinäkuiselta Ikean reissulta lähti mukaan pieni krysanteemi, 

joka sai paikkansa terassin pöydällä.

Alkukesän pöytäkukkana palvellut valkoinen ruukkuruusu sai härmän,

joten viskasin sen pois. 

Tämä monivärinen ilmestys on sen sijaan pärjännyt oikein hyvin.

Kuunliljan kukka

 Elokuun alkupuoli on myös kuunliljojen kukinta-aikaa.

Pussillinen valkoisen malvikin siemeniä tuotti myös kauniin lopputuloksen,

kun isot kukat avautuivat.

Pidän myös näiden kauniisti kiertyvistä, hennon vaaleanpunertavista nupuista erityisen paljon.

Liljan sipuleita on useita, mutta huomaan, että osa niistä on jo taantunut.

Tai sitten jäänyt muiden perennojen puristuksiin ja ei pääse valoon. 

Tämä valkoinen yksilö oli kuitenkin ollut riittävän sitkeä.

Lähes yhtä sitkeä on ollut tämä voimakastuoksuinen punavalkoinen.
Oletan sen olevan oriental lilja 'Stargazer', joita useita vuosia sitten istutin kymmenkunta sipulia.
Täysin oman onnensa nojaan on tämäkin jäänyt leimujen puristuksiin.
Pitää yrittää nyt muistaa pelastaa nämä uskolliset liljat tästä kurimuksesta.

Syysleimut ovat perennapenkin itseoikeutettuja valtiaita elokuussa.

Penkin siivous- ja juurakoiden jakamistoimien myötä värit ovat menneet sekaisin 

ja alkuperäisestä värijaottelusta on jäljellä vain muisto.

Nyt valkoiset, vaaleanpunaiset ja violetit syysleimut kukkivat iloisena sekamelskana.

Näidenkin nimet ovat jääneet aikoinaan laittamatta ylös, 

jos niitä sitten on ollut edes taimipoteissa olemassakaan.

Tämänkään nimestä en ole varma, mutta on ehkä 'Bright eyes'. 

Se kasvaa erillään noista muista ja kasvuston on siksi pysynyt yhtenäisenä.

Se avaa kukkansa sisariaan hieman myöhemmin, elokuun puolivälissä.

Ja kiitollinen koko kesän kukkija on perinteinen kesäpikkusydän 

Kerroin keväällä "Kevätpuuhia"-postauksessa, 

kuinka jaoin sen kasvustoa ja nyt se on levinnyt jo oikein hienosti 💗

Kukinta on kesän mittaan voimistunut ja toivon kovasti, 

että voimistuu vielä talven jälkeen ensi kevääksi.

☀ Aurinkoista elokuun loppua ☀

Sateen jälkeen

Sateen tuoksu.

Raikas, kostea ja aistit avaava.

Elämän voima - vesi. 

arovuokko

Juuri nyt on lämmin ja kuiva jakso menossa, 

kuten oli alkukesästäkin. Heinäkuun kaatosateita ei kuitenkaan ole ikävä,

mutta kyllä tuo kotipiha muutaman virvoittavan pisaran taivaaltakin alkaisi taas kaivata.

Tykkään kuljeskella pihalla lempeän kesäsateen jälkeisessä raikkaassa ilmassa.

Välillä otan kameran mukaan.

Näiden hetkien tuotoksina on lukuisia kuvia, 

joista tässä muutamia.

Tulppaanit sulkivat sisimpänsä vesisateessa ja yön viileydessä.

Sade- ja kastepisarat lehdillä ovat upeaa nähtävää. 

Erilaiset lehtimuodot ja lehtien pinnan rakenne saavat pienet pisarat asettumaan aina omalla tavallaan; 

välillä rivit ovat järjestelmälliset ja välillä vesipisarat ovat päättäneet unohtaa sotilaallisen rivimuodon. 

Kuunlilja sateen jälkeen

Vaikka vesi on elämän eliksiiri, liika on liikaa sitäkin.
Sen huomasi heinäkuussa, kun rankat sateet pieksivät pionien ja jasmikkeiden kukintoja.
Myös suuri- ja tiiviskukkaiset hortensiat pyrkivät nuokkumaan
veden painaessa kukintoja maata kohti, eivätkä ruusut sen enempää kuin ruukuissa kasvavat kesäkukatkaan siitä tykänneet.

Jättipoimulehti

Jättipoimulehti on hauska tuttavuus.
Se leviää ansiokkaasti, kasvaa kiitollisesti ja kukkii pitkään.
Lisäksi sateisen heinäkuun aikana olen saanut ihailla vesipisaroiden leikkiä
sen lehdillä yltäkylläisesti 😊

Vesipisara akileijan lehdellä

Japaninakileijan lehti on hieman nahkea ja vesi pisaroituu siihen pyöreiksi helmiksi.

Myös kukan kruunussa on loistava paikka pisaratimantille 😊

💜 Timanttisia elokuisia päiviä 💜

Arovuokko - Anemone sylvestri

Tummaa vasten

Kehäkukka

Pidän sekä tummasta että vaaleasta kukkien taustalla.

Usein huomaan valokuvia ottaessani miettiväni, mistä saan tarpeeksi rauhallisen vaalean taustan 

kuvattaville. Usein käännänkin kameran yläviistoon kohti taivasta.

Ja melkein yhtä usein yritän varsinkin kukille saada rauhallisen taustan.

Tumma vihreä toimii siinä oikein hyvin. 

Kirkkaan kesäauringon valaistessa kukinnon itsensä,

tausta näyttää yleensä kuvissa yllättävän tummalta.

Siis minun taidoillani kuvattuna, kun mitään kameran hienouksia en valitettavasti ole opetellut.

Loistokärhö 'Hagley Hybrid'

Viime kesäksi kylvetty ruiskaunokki oli jossain määrin kylväytynyt itsekseen 

ja pikkuisia sinisiä kukkia putkahteli varsinaisen kasvupaikan ympäriltä

Ehkäpä kylvän ensi keväänä taas pussillisen ruiskaunokin siemeniä, 

sillä ne ovat aina yhtä hurmaavan näköisiä ja vähään tyytyväisiä.

Ruiskaunokki

Köynnöshortensian kukka

Valkoista malvikkia sen sijaan kylvin tänä keväänä ja se lähti hyvin kasvuun. 

Se näkyy kuitenkin maistuvan etanoille ja kaiken maailman kuoriaisille.

Turhan moni kukka on kokenut niiden aikaan saaman rei'ityksen,

mutta ei onneksi tämä yksilö.

Valkoinen malvikki

Tällainen pikkuinen orvokkikin löytyi kukkapenkin laidalta.

Oletan sen olevan keto-orvokki. 

Suloinen se joka tapauksessa oli ja halusin senkin ikuistaa kuvaan

 samalla kun vieressä kasvavista kehäkukista kuvia napsin.

Kielo - Convallaria majalis

Tummimmallakin pilvellä on hopeareunus.

Tumminkin yö vaihtuu aamuun ja

tumminkin tausta luovuttaa paikan valokeilassa. 

Kirkkaus loistaa tummaa vasten häivyttäen sen ja nostaen auringon hymyn kasvoille.

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum ´Album´

🌺  Aurinkoisia elokuisia päiviä Sinulle 🌺

Ruusun tuoksua

Ruusu.

Yksi upeimmista kukista jonka tiedän. 

Ja uskon monen olevan samaa mieltä.

Useita vuosia sitten ostin silloisesta MultaSormi-myymälästä Tantop-ruusuna tämän 

vaaleanpunaisen ryhmäruusun kolme juurakkoa. 

Ruusu kasvaa edelleen hyvissä voimissa pihavalopylvään juurella valkokukkaisen pensashanhikin vieressä.

Talveksi se on saanut suojakseen yleensä vaan havuja ja on pärjännyt niillä kevääseen.
Viime syksynä minulla oli kesältä jäänyt käyttämättä säkillinen multaa ja toinen kuorikatetta,
joten kaadoin molempia puoli säkkiä näidenkin juurelle.
Ja kaiken kruunuksi vielä muutama havunoksa.
Talvi oli leuto ja lumeton, joten ruusu pukkasi uutta kasvua jo helmikuussa (kuva alla)
ja minä pelkäsin, että miten ihmeessä sen käy, kun pakkasiakin oli väistämättä tiedossa.
No, hyvin se siitä selvisi, kevättalvella vasta tulleesta talvesta ja pakkaskaudesta huolimatta.

Toki paleltumia valitettavasti tuli,

 mutta ruusu kukkii kuitenkin tänä kesänä huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi viime kesänä.

Liekö syynä sitten talvisuojaus, lämmin alkukesä vai tuuri.

Juhannusruusua olen pihaani haikaillut vuosikausia.

En ole kuitenkaan hankkinut, tai pistokasta hakenut mummon vanhan mökin pihalta, 

sillä vaikka ruusuja rakastankin, niiden hoitamista pidän työläänä. Jaa, että miksikö. Piikkien vuoksi.

Joka kerta keväällä niitä hoitaessani käsivarret ovat naarmuilla tai takin hiha takertuu kiinni.

Ehkä pieniä juttuja, mutta siitä huolimatta minulle isoin syy, tunnustan.

Tällaisessa pienemmässä mittakaavassa nämä vielä menevät, 

mutta ison ruusupensaan huoltoleikkaus ja oksien hävittäminen tuntuu turhan rankalta.

Joten juhannusruusu ja moni muu pensasruusukaunotar odottaa vielä hankintaansa ja 

pihanhoitajan motivaation kasvua. 

'White cover' - ruusu

Joskus vuosia sitten selasin Viherpeukalot-lehteä ja tilasin siitä muutamia White cover -maanpeiteruusun juurakoita. 

Istutin ne istutusaltaaseen timanttituijien kupeeseen ja siellä ne ovat jotenkin kukkineet kaikki nämä vuodet. 

Välillä paremmin, välillä huonommin.

Muutama juurakko on hävinnyt, pari kasvaa paremmin ja pari kitualiaammin.

Talveksi ne suojaan havuilla ja keväällä lannoitan sekä leikkaan paleltumat pois. 

Siinä se. Kovin vähällä huolenpidolla kyllä ovat.

Tajuan sen tätä kirjoittaessani.

Tukeahan tämä pikkuinen tarvitsisi, mutta olen antanut olla maata/reunakiveä vasten,

kun rentovarsinen on.

Yksi erikoisimmista tuttavuuksista, mitä eteeni on sattunut, 

on tämä yllä olevassa kuvassa ja seuraavissa kuvissa näkyvä ns. patioruusuna vuosi sitten 

äitienpäiväksi Prisman kukkaosastolta ostettu ruusu.

Viime kesän se kukki terassin pöydällä ja kirjoitin siitä noin vuosi sitten 

SatunTuulia-blogiini Monet kasvot -postauksen.

Ruusun nimeä en tiedä, mutta sen erikoisuuna oli, että se kasvatti samaan kukkavarteen 

sekä vaaleanpunaisia että 

vaalean vihertäviä kukkia samoin kuin vaaleanpunavihreitä kukkia.

Ruusu selvisi kesästä ja laitoin juurakon talvehtimaan syvään hiekkapitoiseen multakuoppaan.

Keväällä istukin juurakon isompaan ruukkuun ja nyt kesän aikana se on kasvanut paitsi korkeutta, 

myös sen ulkonäkö on muuttunut. Mietin jo, voiko kyseessä olla sama ruusu, 

mutta kun tiedän, että istutin talvisäilöön kaksi ruusua, tämän ja valkoisen...

Ja tämä ei ole valkoinen...

Naurakaa vaan hupsulle 😊

Tai jos joku, joka uskoo, osaa selittää, mitä tapahtui...

Nyt kukat ovat nimittäin tämän näköisiä 

(ja tuo postauksen ihan ensimmäinen kuva on tästä ruususta myös).

Vaaleanpunainen, hieman lohenpunaiseen vivahtava väri on käytännössä sama.

Vaaleanvihreää on hitunen näkyvissä avautuvissa nupuissa.

Sitten kukan elinkaaren edetessä väri vaihtuu entistä lohenpunaisemmaksi ja haaleammaksi.

Tällaisia kukkakuulumisia tällä kertaa 😊
Elokuinen kesäsää pistää nyt parastaan ja aurinko hellii lähes hellelukemilla.
Vielä on muutama lomapäivä jäljellä ja meinasin viettää ne paitsi
pieniä pihan siistimishommia tehden myös terassin keinussa neuleen parissa.
Ihan parasta juuri nyt 💚



🌺 Ruusuntuoksuisia elokuisia kesäpäiviä sinullekin 🌺