Sataa, sataa ropisee...
Ja lotisee myös.
Sellainen on päivän sää 😉
Keskiosassa maata ja pohjoisessa on tullut myös reilusti lunta,
mutta onneksi täällä etelässä ei ole vielä tarvinnut aloittaa lumitöiden tekemistä,
vaan ollaan selvitty kumppareilla ja sateenvarjolla.
Suurilla suunnitelmilla reilu vuosi sitten aloitettu kukkablogi kutistui viime kesänä
muutaman postauksen kokoiseksi.
Mitään varsinaista syytä sille ei ole, mutta ehkä tietty blogiväsymys iski alkuunsa,
kun kaikenlaista stressiä on ollut ja toisaalta tuota SatunTuulia-blogia tulee kirjoiteltua silloin tällöin.
Ja liekö kuumuus osittain hyydyttänyt.
Mutta koska kukat ja kotipiha ovat edelleen lähellä sydäntä ja menneenä kesänäkin tuli
harva se päivä kierrettyä pihalla kameran kanssa, on kukkakuvia tietokoneen muisti pullollaan.
Ajattelin, että laitan tänne sateista lokakuista viikkoa piristämään
hieman epävireisen ja jäsentymättömän otoksen kesän kukkijoista.
Samalla laitan muutaman sanan, miten kesän kukinta sujui.
 |
| Syysleimu |
Kesällä kirjoitin, että peurat söivät valtaosan syysleimun latvoista.
Ja tosiaan,
yleensä isossa perennapenkissä rehevänä ja monivärisenä kukkivat syysleimut joutuivat pariinkin otteeseen peurojen käsittelyyn.
Toki useita kukkavarsia säästyi ja taisi jokunen syödyistä tuon brutaalin latvomisen jälkeen haaroituttuaan ehtiä kukkimaankin.
Sitten tulivat vaivaksi härmä ja lehtokotilot, joiden invaasiota olen pyrkinyt pitämään poissa,
mutta näyttää, että sillekin olen hävinnyt.
Ensi keväänä on otettava järeämmät aseet käyttöön ja sitä silmällä pitäen hiottava talvella suunnitelmia 😊
Keski- ja loppukesän suloisimmat kukkijat ovat pienet ryhmäruusut,
joista White cover ja tuo vaaleanpunainen, jonka nimeä en tiedä, ovat luottokukkani.
Käytännössä ihan omillaan pärjäämään joutunut White cover-ruusu jaksaa sulostuttaa pienillä valkoisilla,
osittain vaaleanpunaiseen häivähtävillä kukillaan.
Ja sitten tuo vaaleanpunainen, voimakaskasvuisempi serkku jaksaa kukkia runsaasti vuodesta toiseen.
 |
| Syyshortensia |
Mutta kotipihan ehdoton syksyn kuningatar on syyshortensia.
Leikkasin pensaita todella runsaasti keväällä ja näyttää,
56että nyt ne ovat vähintään yhtä isoja kuin ennen leikkaamista, jos eivät isompiakin.
Sama urakka edessä siis ensi keväänä ;)
 |
| White cover -ruusu hallayön jälkeen |
Syksyn ensimmäisen hallayön jälkeen tuossa muutama viikko sitten aamuauringon jo sulatettua ohuen
kuurakerroksen kukkien päältä, ne olivat täynnä tuhansia pienen pieniä vesipisaroita.
 |
| Pensashanhikki hallayön jälkeen |
Tässäpä tällainen kattaus lokakuisen viikon piristykseksi.
Vuodenajat ovat ihania ja syksyn lapsi pitää myös syksystä,
mutta kyllä minä kevättä jo odotan ;)
Iloa ja aurinkoa lokakuuhusi!
