Kevätmielellä

Huhtikuun lopun auringon paisteessa heräsi eloon paitsi puutarha myös puutarhuri.

Tai tosiasiassa on liian suureellista itseäni puutarhuriksi nimittää. 

Ihan vaan perusversio peruspihan omistajasta, joka tykkää kovasti kukista ja

jolla riittää intoa enemmän kuin taitoa - ainakin näin keväällä sitä intoa.

Tunnustaa täytyy, että vähän tämä pikkupihan omistaja loppukesää kohti kyllä laiskistuu.

Mutta nyt mennään kuitenkin keväässä, joten vielä on virtaa!

Meidän pihallamme krookukset tuovat kevään. 

Nämä yksilöt ovat vuodesta toiseen kasvaneet syyshortensioiden juurella.

Ja lähes joka kevät rusakot niitä harventavat. mutta yllättäen tänä keväänä

ne ovat saaneet olla melkein rauhassa.

Ostan joka kevät ruokakauppareissulla myös muutaman ruukkunarsissin.

Kun ne ovat kukkineet, istutan sipulit maahan ja pikkuhiljaa niistä on muodostunut

keväällä omaan tahtiinsa kukkiva narsissi-istutus erään perennapenkin laitamille. 

Kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme reilu kymmenen vuotta sitten, 

sain silloiselta, nyt jo edesmenneeltä työkaveriltani useita perennantaimia. 

Niiden mukana oli myös kevätkaihonkukkatupas. 

Sen jälkeen tuo reippaasti lisääntyvä kaunotar on saanut aina uusia asuinpaikkoja meidän pihassamme. 

Olen istuttanut sitä aluskasviksi vähän joka paikkaan. 
Pääosin se menestyy hienosti, 
mutta olen huomannut, että varjossa se taantuu.

Sen upean siniset kukat värittävät puiden ja pensaiden alustoja ja perennapenkkiä.

Totuuden nimessä täytyy sanoa, että se on päässyt leviämään vähän liikaakin.

Mutta levitköön, on se vaan sen verran suloinen.

Tonttimme oli aikoinaan lehtomaista sekametsää ja siellä kasvoi 

valtavasti sekä valko- että sinivuokkoja. Yritin niitä säästää mahdollisimman paljon, 

mutta olosuhteet ovat muuttuneet niin, että eivät ne joka paikassa ole menestyneet. 

Muutamiin kohtiin ne ovat kuitenkin kotiutuneet ja siellä ilahduttavat.

Näitä suloisia kevään merkkejä minä kyllä odotan joka kevät!

Aurinkoisia huhtikuun lopun päiviä sinulle 💛