Kevään kukinta etenee

Helmililja

Helmililjatkin ovat nostaneet päänsä kuin varkain tuijien juurella.

Ihan meinasivat jäädä huomaamatta kaikessa kevättohinassa,

kun tuijat ja katajaat ovat vuosien varrella tuuheutuneet ja pienet helmililjat joutuneet ikään kuin

liikaa niiden kylkeen.

Posliinihyasintti

Posliinihyasinttikin on jostain karannut ja eksynyt pihalle ja sitten

valinnut kasvupaikseen kituvan puutarhavadelman alustan.

Mielenkiintoista olisi tietää, mistä se oli tuohon tiensä löytänyt. 

Samassa paikassa, 

hyvin pitkälle oman onnensa nojassa olevassa kulmauksessa kasvaa siis myös

valkovuokkoja ja niiden sinisiä kavereita. 

Satutin tuossa joku päivä sitten hieman polveani ja sekä pihalla kameran kanssa käyskentelyyn
että puutarhatöihin tuli muutaman päivän luova tauko.
Kauniit aurinkoiset kelit vaihtuivat sillä välin vähän pilvisempään ja
viileämpään säähän ja valkovuokotkin painoivat kasvonsa maata kohti.
Jos tässä vapun aikaan saisi jotain pihallakin vaikka aikaiseksi 😊

Itselleni uusi tuttavuus syksyllä istutettavina kevätkukkien sipuleina oli hyasintti.

Sen huumaava tuoksu on tähän asti tuonut minulle joulun, 

mutta näköjään voi se tuoda keväänkin 😊
Tosin tänään se joutui raekuuron kynsiin, mutta sentään sitkeänä sissinä selvisi siitäkin!

Hyasintti

Ja joskus on myös hyvä laskea katseensa maahan.

Tai ainakin tuijottaa edes pikkuisen omia kengänkärkiä kauemmas.

Silloin voi vaikka nähdä upeaa, matalaa sammalkasvustoa,

joka on vallannut tilaa suikeroalpilta kivimuurin vieressä kuivassa ja karussa paikassa.

Olisikohan tämä hohtovarstasammal; en ole varma nimestä,

mutta siitä olen, että kauneutta ja herkkyyttä löytyy yllättävistäkin paikoista.
Vai mitä olet mieltä näistä pienistä nuokkuvista "pisaroista"?

Sinivuokot

💚
Toivottelen sinulle mukavaa keväisen viikon jatkoa

ja kaunista vappua 

💚

Kevätkaihonkukka

Kevätmielellä

Huhtikuun lopun auringon paisteessa heräsi eloon paitsi puutarha myös puutarhuri.

Tai tosiasiassa on liian suureellista itseäni puutarhuriksi nimittää. 

Ihan vaan perusversio peruspihan omistajasta, joka tykkää kovasti kukista ja

jolla riittää intoa enemmän kuin taitoa - ainakin näin keväällä sitä intoa.

Tunnustaa täytyy, että vähän tämä pikkupihan omistaja loppukesää kohti kyllä laiskistuu.

Mutta nyt mennään kuitenkin keväässä, joten vielä on virtaa!

Meidän pihallamme krookukset tuovat kevään. 

Nämä yksilöt ovat vuodesta toiseen kasvaneet syyshortensioiden juurella.

Ja lähes joka kevät rusakot niitä harventavat. mutta yllättäen tänä keväänä

ne ovat saaneet olla melkein rauhassa.

Ostan joka kevät ruokakauppareissulla myös muutaman ruukkunarsissin.

Kun ne ovat kukkineet, istutan sipulit maahan ja pikkuhiljaa niistä on muodostunut

keväällä omaan tahtiinsa kukkiva narsissi-istutus erään perennapenkin laitamille. 

Kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme reilu kymmenen vuotta sitten, 

sain silloiselta, nyt jo edesmenneeltä työkaveriltani useita perennantaimia. 

Niiden mukana oli myös kevätkaihonkukkatupas. 

Sen jälkeen tuo reippaasti lisääntyvä kaunotar on saanut aina uusia asuinpaikkoja meidän pihassamme. 

Olen istuttanut sitä aluskasviksi vähän joka paikkaan. 
Pääosin se menestyy hienosti, 
mutta olen huomannut, että varjossa se taantuu.

Sen upean siniset kukat värittävät puiden ja pensaiden alustoja ja perennapenkkiä.

Totuuden nimessä täytyy sanoa, että se on päässyt leviämään vähän liikaakin.

Mutta levitköön, on se vaan sen verran suloinen.

Tonttimme oli aikoinaan lehtomaista sekametsää ja siellä kasvoi 

valtavasti sekä valko- että sinivuokkoja. Yritin niitä säästää mahdollisimman paljon, 

mutta olosuhteet ovat muuttuneet niin, että eivät ne joka paikassa ole menestyneet. 

Muutamiin kohtiin ne ovat kuitenkin kotiutuneet ja siellä ilahduttavat.

Näitä suloisia kevään merkkejä minä kyllä odotan joka kevät!

Aurinkoisia huhtikuun lopun päiviä sinulle 💛

Kaunis kevät

Pääsiäispyhinä oli aikaa paitsi haravoida kotipihaa myös kokeilla uuden blogin perustamista!

Käsitöiden ja tyttären tekemien leivonnaisten lisäksi

tykkään luonnon herätessä kevääseen kuvata sen edistymistä sekä kesäkaudella myös kukkasia.

SatunTuulia-blogini pursuilee villasukkia ja leivonnaisia, 

joten ehkäpä kukkasille löytyy täältä uudesta vähän enemmän tilaa 😊

Tietokoneen muisti täyttyy kukkakuvista eri vuosilta ja näin keväällä myös muista ikuistetuista kevään merkeistä, 

joten ajattelin, 

josko saisin niitä teidän muidenkin nähtäville vaikkapa näin blogin kautta.

Itse nautin kauniiden kukkakuvien katselusta kuten myös toisten ottamien taidokkaiden luontokuvienkin.

Ne kummasti rauhoittavat.

Toivottavasti pääsen näiden omien kuvieni myötä välittämään samaa tunnelmaa sinullekin!

Pieni tammenlehti

Malttamattomana kevättä odotellessani leikkelin maaliskuussa erilaisia oksia maljakkoon. 

Niistä sitten saimme keväänvihreää ikkunalle samalla, kun talvi piti vielä eteläistäkin Suomea otteessaan. 

Mutta tulihan se kevätkin lopulta ja krookukset nostivat päätään kukkapenkissä ja pensaiden alla.

 

Ja, kuten joka kevät, kevät keikkuen tulevi. 
Niin myös tänä keväänä tällä viikolla heti pääsiäisen jälkeen, tuli kylmä ilmavirtaus,
 joka toi tullessaan lunta enemmän kuin käytännössä missään vaiheessa aiemmin menneenä talvena.

Hieman oli sääli kevätkukkasia lumen alla, mutta sieltä ne kuitenkin ponnistivat

ja nyt kaikki on taas hyvin, kun kevätaurinko lämmittää.

Kiitos, kun löysit tänne uuteen blogiini ja tervetuloa uudelleen!

Seurataan yhdessä kevään edistymistä.

💚