Pionirakkautta

Heinäkuun alku on pionien aikaa. 

Kierrän joka päivä katsastamassa pionit; onko nuppuja ilmestynyt ja kuinka monta, 

ovatko nuput avautuneet, millainen kukka sieltä paljastuu, kuinka kauan kukka kestää.

Niiden kukintaa odotan joka vuosi todella paljon ja myös harmittelen kukinnan lyhyyttä.

Harmittelen myös sitä, miksi osa pioneista jurottaa. 

Johtuu varmaan väärästä istutussyvyydestä. 

Tai jostain muusta, sillä vieressä toinen pioni kukkii kuitenkin komeasti.

'Festiva Maxima'

Kotipihan perennapenkin keskellä kasvava Festiva Maxima on kukkiessaan upea ilmestys.

Ja mikä parasta, se tekee runsaasti nuppuja ja kukinta jatkuu pitempään. 

Sen suuret, valkoiset kukat loistavat upeasti sekä auringossa että loppuillan hämärässä.

Oikeastaan ensimmäinen kunnon pionituttavuuteni on ollut Sarah Bernhardt. 

Äidilläni kasvoi sellainen iso ja kaunis yksilö aikoinaan kotimme pihalla ja sellaisen hankin myös 

reilu kymmenen vuotta sitten tämän talomme pihalle. 

Se on kukkinut upeasti vuodesta toiseen, mutta parina viime vuonna hieman huonommin. 

Sen vieressä kasvavat isoksi venähtäneet pilarituijat taitavat viedä maasta voimaa ja vettä.

*Sarah Bernhardt'

Myös useamman vuoden kasvanut ja joka kesä kukkinut pioni Karl Rosenfield

avasi juuri nuppunsa. 

Senkin olosuhteet ovat muuttuneet alkuperäisestä, 

kun vieressä kasvava pilarikataja ja taustalla kasvavat kartiotuijat ovat kasvaneet ja varjostavat enemmän. 

Ja vievät tietysti vettä ja ravinteitakin.

'Karl Rosenfield'

Yllättäen tänä kesänä on löytynyt uusia tuttavuuksia myös kotipihalta. 

Minulla on vuosikausia jurottanut muutama pioni ja olen niiden paikkaa kerran vaihtanutkin. 

Tänä keväänä ne pääsivät taas uuteen paikkaan. 

Ja siis autuaasti unohtanut, mikä mikin noista jurottajajuurakoista on. 

Siksipä siis googlettamaan ja sen tuloksena oletan, että tämä kaunotar on kiinanpioni 'Nymphe'

kiinanpioni Nymphe'

Toinen uusi tuttavuus, joka syntyi uuteen paikkaan päässeestä jurottajuurakosta on sitten tämä alla oleva.

Googlettamalla väitän tätä kiinanpioni Shirley Templeksi, 

jollaisen itse asiassa muistan myös muutama vuosi sitten Viherpeukaloilta tilanneeni. 

Nienoa, että tämäkin vihdoin intoutui kukkimaan. 

On tässä vaan sen verran ihanat kukat 🤍

kiinanpioni 'Shirley Temple'

Kolmannesta jurottajasta kuvia tässä alla. Sen nuput ovat vasta avautumassa täyteen loistoonsa, m olemmat kaksi, 

mutta arvelen sen olevan kiinanpioni Duchesse de Nemours. Ihan varma en nimestä ole.

Muistelen, että ostin sen Hankkijalta.

Kauniita heinäkuisia päiviä,

t. Satu

Kesäkuun lopun ja heinäkuun alun kukintaa

 

Kesä on edennyt vauhdikkaasti jo heinäkuuhun. 

Tukahduttavat helteet ovat pikkuhiljaa vaihtumassa ainakin itselleni miellyttävämpään jonkun verran yli +20 asteen lämpötilaan 

ja puolipilviseen säähän.

Tosin tälläkin hetkellä on +25 astetta ja aurinko paistaa.

Se tietää sitä, että illalla on taas kastelukannuvalssin aika :)

Muutama sadekuurokin on saatu, jotta luonto ja pihan kasvit eivät ole ihan kärventyneet. 

Tosin pihanurmikko on koko päivän paahteessa olevalta osaltaan ratisevan kuiva ja ruskea.

Muutenmin nurmikko kärsi pahasti viime talvena kymmenen sentin kovan jääkerroksen alla 

eikä ollut siitä ehtinyt kunnolla edes toipua ennen helteitä. 

Jalopähkämö

Aikoinaan anoppilan pihalta saatu muutama jalopähkämön juurakko on levittäytynyt runsaasti 

ja olen sitä jakanut eri puolille pihaa ja joka vuosi joutunut kovallakin kädellä hillitsemään. 

Monessa kohtaa jalopähkämö kasvaa enemmän tai vähemmän suloisessa sekamelskassa muiden kanssa.

 Esim viiruhelpi, kuunliljat ja verikurjenpolvi, jotka kaikki ovat osoittautuneet koviksi leviämään, 

ovat löytäneet yhtä leviämisintoisen kumppanin jalopähkämöstä.

Sen huumaavan makea, hieman mansikkainen tuoksu kantaa pitkälle

Olen huomannut, että jos päätä särkee, sen lähelle ei kannata mennä. Minulla sen tuoksu saa aikaan päänsäryn pahenemisen, 

vaikka itse tuoksusta sinällään kovasti tykkäänkin.

Juuri tällä hetkellä pihan laidalla kukkii lumivalkoisena loistojasmike 'Tähtisilmä'.

Tässä kuumuudessa senkin kukkien terälehdet lurpottavat, mikä enteilee kukinnan loppumista ennen aikojaan. 

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

Pikkujasmike

Hankin keväällä myös pikkujasmikkeen ja oikeastaan mitään ajattelematta istutin sen liian lähelle loistojasmiketta, melkein sen alle. 

Ovat siis ihan liian lähellä toisiaan. 

Ajattelin, että syksymmällä kaivan sen ylös ja siirrän parempaan paikkaan. 

Pionien kukinta-aika on nyt. 

Osa vielä aloittelee, mutta osa jo lopettelee kukintaansa. 

Yllä olevassa kuvassa oleva herttainen, hyvin hennon vaaleanpunainen pioni on olettaakseni joku kiinanpioni, joka on minulla jurottanut vuosia. Nimi on myös hukassa. Osaatko neuvoa, mikä tämä voisi olla? 

Kotipihan kuningatar on tämä upea valkoinen Festiva Maxima. Sen kasvuolosuhteissa tapahtui keväällä muutos aiempiin vuosiin, kun tonttimme ulkopuolella kaadettiin puita ja nyt muutaman tunnin varjon puoliltapäivin tarjonneet puut ovat poissa ja koko pihan osa kylpee auringossa varhaisesta aamupäivästä loppuiltaan.  Huomaan, että Maximan kukinta on kyllä runsas, mutta kukat kestävät tässä helteessä vaan vähän aikaa.

Nämä kellokukat ovat  meille levinneet jostakin. 

Tai niiden siemenet ovat uinuneet tontin maassa, sillä tämä oli rehevää lehtometsäpohjaa ja osittain jonkun vanhan omakotitalon pihan osaa. 

Oletan, että ovat ukonkelloja. Kauniita ne ovat, vaikka levittäytyvätkin turhan omatoimisesti.

Pihalle on levinnyt myös alla olevassa kuvassa näkyvä keltainen kukka. 

Mielestäni se on tien varsilla yleisesti kasvava ranta-alpi.

Ajattelin, että annan sen kasvaa, kun on niin nätti :)

Verikurjenpolvi Elke

Kylvin viime kesänä pussillisen ruokakauppareissulla ostettuja akileijan siemeniä¨yhden kukkapenkin reunaan. 

Taimia tuli kymmeniä, mutta viime vuonna niistä ei kukkinut yksikään. Tänä vuonna kukassa näyttäisi olevan yksi taimi. Tuo kauniin keltainen yksilö, josta kuvat yllä.

Kylvin viime vuonna myös ketoneilikan siemeniä. Ne lähtivät hyvin kasvuun ja jaoin kasvuston tänä keväänä. 

Kasvavat puolivarjoisella paikalla hiekkapohjaisen perennapenkin reunalla ja kukkivat tänä kesänä todella kauniisti. 

Muokkasin keväällä koko päivän auringossa kylpevän perennapenkin uuteen uskoon. 

Pari päivää sitten huomasin, että sieltä syysleimujen ja verikurjenpolvien juurelta pilkistää tällainen alla olevassa kuvassa näkyvä muutaman sentin korkuinen yksinäinen kukka. 

Luulisin, että tämä on joku leimu, jonka olemassaolosta minulla ei ollut mitään käsitystä. 

Yritän pitää siitä huolta, että se lähtisi kasvamaan paremmin. 

Tunnistatko sinä, mikä tämä voisi olla?

Ihanaa heinäkuuta!

t. Satu