Ruusun tuoksua

Ruusu.

Yksi upeimmista kukista jonka tiedän. 

Ja uskon monen olevan samaa mieltä.

Useita vuosia sitten ostin silloisesta MultaSormi-myymälästä Tantop-ruusuna tämän 

vaaleanpunaisen ryhmäruusun kolme juurakkoa. 

Ruusu kasvaa edelleen hyvissä voimissa pihavalopylvään juurella valkokukkaisen pensashanhikin vieressä.

Talveksi se on saanut suojakseen yleensä vaan havuja ja on pärjännyt niillä kevääseen.
Viime syksynä minulla oli kesältä jäänyt käyttämättä säkillinen multaa ja toinen kuorikatetta,
joten kaadoin molempia puoli säkkiä näidenkin juurelle.
Ja kaiken kruunuksi vielä muutama havunoksa.
Talvi oli leuto ja lumeton, joten ruusu pukkasi uutta kasvua jo helmikuussa (kuva alla)
ja minä pelkäsin, että miten ihmeessä sen käy, kun pakkasiakin oli väistämättä tiedossa.
No, hyvin se siitä selvisi, kevättalvella vasta tulleesta talvesta ja pakkaskaudesta huolimatta.

Toki paleltumia valitettavasti tuli,

 mutta ruusu kukkii kuitenkin tänä kesänä huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi viime kesänä.

Liekö syynä sitten talvisuojaus, lämmin alkukesä vai tuuri.

Juhannusruusua olen pihaani haikaillut vuosikausia.

En ole kuitenkaan hankkinut, tai pistokasta hakenut mummon vanhan mökin pihalta, 

sillä vaikka ruusuja rakastankin, niiden hoitamista pidän työläänä. Jaa, että miksikö. Piikkien vuoksi.

Joka kerta keväällä niitä hoitaessani käsivarret ovat naarmuilla tai takin hiha takertuu kiinni.

Ehkä pieniä juttuja, mutta siitä huolimatta minulle isoin syy, tunnustan.

Tällaisessa pienemmässä mittakaavassa nämä vielä menevät, 

mutta ison ruusupensaan huoltoleikkaus ja oksien hävittäminen tuntuu turhan rankalta.

Joten juhannusruusu ja moni muu pensasruusukaunotar odottaa vielä hankintaansa ja 

pihanhoitajan motivaation kasvua. 

'White cover' - ruusu

Joskus vuosia sitten selasin Viherpeukalot-lehteä ja tilasin siitä muutamia White cover -maanpeiteruusun juurakoita. 

Istutin ne istutusaltaaseen timanttituijien kupeeseen ja siellä ne ovat jotenkin kukkineet kaikki nämä vuodet. 

Välillä paremmin, välillä huonommin.

Muutama juurakko on hävinnyt, pari kasvaa paremmin ja pari kitualiaammin.

Talveksi ne suojaan havuilla ja keväällä lannoitan sekä leikkaan paleltumat pois. 

Siinä se. Kovin vähällä huolenpidolla kyllä ovat.

Tajuan sen tätä kirjoittaessani.

Tukeahan tämä pikkuinen tarvitsisi, mutta olen antanut olla maata/reunakiveä vasten,

kun rentovarsinen on.

Yksi erikoisimmista tuttavuuksista, mitä eteeni on sattunut, 

on tämä yllä olevassa kuvassa ja seuraavissa kuvissa näkyvä ns. patioruusuna vuosi sitten 

äitienpäiväksi Prisman kukkaosastolta ostettu ruusu.

Viime kesän se kukki terassin pöydällä ja kirjoitin siitä noin vuosi sitten 

SatunTuulia-blogiini Monet kasvot -postauksen.

Ruusun nimeä en tiedä, mutta sen erikoisuuna oli, että se kasvatti samaan kukkavarteen 

sekä vaaleanpunaisia että 

vaalean vihertäviä kukkia samoin kuin vaaleanpunavihreitä kukkia.

Ruusu selvisi kesästä ja laitoin juurakon talvehtimaan syvään hiekkapitoiseen multakuoppaan.

Keväällä istukin juurakon isompaan ruukkuun ja nyt kesän aikana se on kasvanut paitsi korkeutta, 

myös sen ulkonäkö on muuttunut. Mietin jo, voiko kyseessä olla sama ruusu, 

mutta kun tiedän, että istutin talvisäilöön kaksi ruusua, tämän ja valkoisen...

Ja tämä ei ole valkoinen...

Naurakaa vaan hupsulle 😊

Tai jos joku, joka uskoo, osaa selittää, mitä tapahtui...

Nyt kukat ovat nimittäin tämän näköisiä 

(ja tuo postauksen ihan ensimmäinen kuva on tästä ruususta myös).

Vaaleanpunainen, hieman lohenpunaiseen vivahtava väri on käytännössä sama.

Vaaleanvihreää on hitunen näkyvissä avautuvissa nupuissa.

Sitten kukan elinkaaren edetessä väri vaihtuu entistä lohenpunaisemmaksi ja haaleammaksi.

Tällaisia kukkakuulumisia tällä kertaa 😊
Elokuinen kesäsää pistää nyt parastaan ja aurinko hellii lähes hellelukemilla.
Vielä on muutama lomapäivä jäljellä ja meinasin viettää ne paitsi
pieniä pihan siistimishommia tehden myös terassin keinussa neuleen parissa.
Ihan parasta juuri nyt 💚



🌺 Ruusuntuoksuisia elokuisia kesäpäiviä sinullekin 🌺