Pioneja ei voi vastustaa

Olen hurahtanut pioneihin. 

Ei minulla niitä kovin paljon ole, 

mutta viime vuosina on tullut joka kevät hankittua pari kolme uutta kukkien kuningatarta.

Pioneista pari olen hankkinut suhteellisen kalliina astiataimina, 
pieninä taimina taimimyymälöistä sekä myös ruokakauppakäynnillä muovipaketissa olevina juurakoina. 

Muovipaketissa kotiutuneista juurakoistakin näyttäisi kyllä kasvavan kelpo kansalaisia.

Mutta se kestää.

Ensimmäinen vuosi on jurotusta ja jonkunmoisen lehtipehkon kasvatusta.

Seuraavana vuonna ilmestyy pikkuruinen nuppu ja yleensä nupusta myös pienehkö kukka.

Siitä sitten, jos ja kun kaikki menee kuten pitääkin, kasvu kiihtyy tulevina vuosina

ja kukintakin komistuu. Siis, jos minä ymmärrän olla häiritsemättä niiden rauhaa.

Festiva Maxima

Yhdestä tuollaisesta useampi vuosi sitten ostetusta juurakosta 

kasvoi tämä yllä olevissa kuvissa oleva joka vuosi komistuva puutarhan kaunotar.

Kyseessä on kiinanpioni Festiva Maxima, 

joka viihtyy suhteellisen aurinkoisessa paikassa olevassa perennapenkissä erittäin hyvin. 

Mielelläni näkisin sen paikassa, jossa se pääsisi paremmin edukseen, 

mutta olen toistaiseksi jättänyt sen rauhaan, koska olen ymmärtänyt, 

että pionit eivät tykkää siirtelystä ja en ole vielä saanut päätetyksi, 

missä kohtaa pihaa olisi otollinen paikka pelkälle pionipenkille.

Toisaalta voisin tietysti siirtää muita perennoja sen ympäriltä.

Itse asiassa vuosi sitten keväällä siirsin vieressä kasvavat 

palavat rakkaudet uuteen paikkaan, jotta molemmat isokasvuiset

 perennat saavat paremmin tilaa.

Sarah Bernhardt

Ihana vaaleanpunainen jättikukkainen Sarah Bernhardt on yleinen ja uskomattoman kaunis pioni. 

Se on myös pioni, jonka muistan äitini pihalta nuoruudestani.

Kun se kukkii, toivon kovasti poutasäätä, jotta kova vesisade ei pilaisi sen raskaita kukkia ennenaikaisesti. 

No, tänä kesänä alkukesän helle sai aikaan nopeasti alkaneen kukinnan,

mutta hellettä seurannut kesäkuun viimeisen päivän rankkasade puolestaan sen,

että kukat taipuivat tukiensa varaan maata kohti.

Taitaa tulla kukinta tiensä päähän nopeasti.

'Kulhollinen kauneutta' - Bowl of beauty

Siinäpä erittäin osuva nimi tälle kauniille vaaleanpunaiselle pionille.

Bowl of beauty

Tämän yllä olevan lajikenimestä en ole ihan varma.

Oletettavasti se on  kuitenkin 'Karl Rosenfield'.

Tämä kuva on viime kesältä, sillä nyt se on vasta nupullaan.

Ja saisi toisaalta pysyäkin näiden sateiden ajan.

Mutta kuka hän on?

Ehkä tämä versio ei kuitenkaan ole Rosenfield?

On pienempikukkainen ja ei niin kerrottu.

Tarvitsisin tunnistusapua 😊

 Yhtään erikoisempia pioneja ei meidän pihalta toistaiseksi löydy.

 Kiva olisi kyllä kokeilla; esimerkiksi puuvartisista olen haaveillut, 

mutta toistaiseksi tullut tulokseen, että en yritä ylittää osaamiseni rajoja.

Näitä kuvissa näkyviä on pari kolme yksilöä kutakin ja sitten on pari jurottajaa, 

jotka eivät ole lähteneet kunnon kasvuvauhtiin ja joiden nimi on matkan varrella unohtunut. 

Mietin, josko kaivaisin ne syksyllä ylös ja istuttaisin uuteen paikkaan siinä toivossa, 

että ne kevään tullen lähtisivät kunnon kasvuun. 

Mitä mieltä olet, kannattaako kokeilla?

🌸 Kaunista heinäkuun alkua sinulle 🌸

Pienten sydänten lumossa

Kesäpikkusydänten siro olemus ja kauniisti nuokkuva pienet sydämen muotoiset kukat
hurmaavat heti alkukesästä alkaen perennapenkissä ja havuistutusten reunamilla.

Minusta on ihana seurata niiden kasvua ja herkkyyttä, 

joka mielestäni pääsee upeasti esille ilta-auringon loisteessa. 

Valkoinen sydän vaikuttaa jäävän vaaleanpunaisen sisarensa jalkoihin 

mitä leviämisintoon tulee. 

Kokeilin viime vuonna istuttaa Viherpeukaloilta tilattuja tummanpunaisia, vaaleareunaisia

versioita, mutta niistä yksikään ei lähtenyt kasvamaan. 

Ehkä tein jotain väärin istutuksessa, olisi varmaan pitänyt paremmin liottaa juurakot, sillä sen verran kuivia ne saapuessaan olivat. 

Harmittaa jossain määrin, mutta ei voi mitään.

Parempi tällaisen tumpelon on pitäytyäkin näissä perinteisemmissä 😊

Ihan varma en ole, olisiko tämä pikkuruinen kasvanut yhdestä niistä kuivista juurakoista 

(ei kyllä ihan vastaa muistikuvaani),

 vai onkohan tämä jossain muussa vaiheessa tehty hankinta. 

Kuitenkin tällainen lähes särkyneen sydämen kukintojen kaltaisin kukin kukkiva 

pikkuinen kasvaa yksinään ja haluaisin kovasti sen leviävän.  

Tuossa alkukeväästä jaon hieman isossa perennapenkissä muiden perennojen puristuksiin jäänyttä pikkusydäntä
 ja siirsin taimet uuteen paikkaan puolivarjoiseen multapetiin tuija-aidanteen edustalle.
Kerroin asiasta Kevätpuuhia-tekstissä huhtikuussa.
Ihan hyvin ne ovat selvinneet, vaikka kasvuvauhti ei vielä ole alkanutkaan.
Kasvattavat toivottavasti juuriaan.

Nyt helteisinä (ja muuten vain lämpiminä) kesäkuun päivinä olen joutunut kastelemaan
taimia päivittäin, sillä en halua menettää niitä.

Pikkusydämet ovat minulle istutusalueiden luottokasveja. 

Ne jaksavat kukkia käytännössä koko kesän ja ovat itsekin kauniita,

mutta toisaalta antavat tilaa toistenkin kukkia.

Kesäpikkusydän - Dicentra formosa

💗 Sydämellistä kesäkuun loppua Sinulle 💗

Kaunista Juhannusta!

Keskikesä.

Ihana Suomen kesä!

Voiko olla kauniimpaa, no ei 😊

Olemme saaneet nauttia upeista kesäkuun alun päivistä ja varmasti lähes kaikki ovat päässeet kesän tunnelmaan. 

Puutarha työllistää kyllä näin helteisenä aikana ja käsivarret ovatkin saaneet voimaharjoittelua vesikannujen kantamisessa. 

Mutta se kuuluu kesään 

Ja toki, onhan sitä ollut työpäivän jälkeen aikaa myös istahtaa pihakeinuun neulomaan.

Niistä tuotoksista sitten enemmän tuolla SatunTuulian puolella. 

Totean kuitenkin, että villasukkia meillä riittää 😊

Alkukesän luonto on tuoksuja täynnä. 

Koiran kanssa aamulenkiltä mukaan tarttui muutamia kieloja ja vähän enemmän koiranputkia sekä jokunen niiittyleinikki ja lupiini. 

Niistä tuli sekalainen kimppu etukuistille ja siinä se levittää makeaa tuoksuaan heti ovella. 
Ja pörriäisetkin näkyvät viihtyvän.

Lupiineista ei yleisesti ottaen tykätä, mutta tunnustan, 

että minun mielestäni ne ovat kauniita. 

Ymmärrän toki, että se on vieraslaji ja muutkin asiaan liittyvät näkökannat.

Henkilökohtaisesti lupiini tuo minulle kuitenkin lämpimiä muistoja mieleen 

ja tunnustan ihailevani upeita violetteja kukkameriä tien penkalla sen sijaan, että siellä kasvaisi kellastunutta heinikkoa. 

No, asioilla on toki puolensa ja omiin mielipiteisiini vaikuttavat vahvasti tunteet. 

Lapsuudestani muistan, kuinka mummoni vaali noita upeita vaaleanpunaisia ja sinivalkoisia 

kukkia pirtin ikkunan alla olevassa kukkapenkissä 

ja minä sain olla apuna niitä kastelemassa tuulen humistessa pihakoivuissa.

Lupiini on minulle siis rakkaan mummoni kukka,

joka tuo mieleeni lapsuuden aurinkoiset kesäpäivät. 

Näissä ajatuksissa ja hieman nostalgisissa tunnelmissa siirryn 

nauttimaan juhannuksesta kotona.

Toivottelen sinulle kaunista ja rentouttavaa Juhannusta!

Ruusuorapihlaja kukkii

Yksi kauneimmista pienistä pihapuista on mielestäni ruusuorapihlaja.

Sen kauniit, lähes pieniltä ruusuilta näyttävät kukkatertut koristavat puun oksia yleensä aina touko-kesäkuun vaihteessa. 
Meillä on perinteisesti otettu lasten koulujen lopetuspäivänä 
kuvia juuri ruusuorapihlaja taustalla.

Jostain syystä tänä keväänä kukinta antoi odottaa itseään.
Liekö ollut kylmä ja kuiva kevät, vai vaivasivatko muurahaiset liikaa. 
En tiedä, mutta pelkäsin jo, että kauttaaltaan nuppujen peitossa oleva puu ei jaksaisi nuppujaan avata. 
Onneksi kuitenkin lopulta suurin osa avautui juuri kesäkuun puolivälin kynnyksellä.
Helpotuksen huokaus oli melkoinen. 
Monta viikkoa olen sitä odottanut ja nyt niin kiitollinen, 
kun odotus palkittiin. 
Ihan ei puu päässyt tänä kesänä täyteen loistoonsa,
mutta riittävästi kuitenkin.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Tutustuin aikoinaan tähän kaunottareen, 

kun sellainen kasvoi edellisen kotimme keittiön ikkunan alla. 

Se ei kuitenkaan menestynyt paikallaan ja näin jälkikäteen oletan, 

että syynä olivat juuristoon pesänsä tehneet muurahaiset.

Muurahaiset tykkäävät jostain syystä ruusuorapihlajissa kiipeilystä. 

Niin tykkäävät tässä nykyisenkin kotimme keittiön ikkunan alla kasvavassa kaunottaressa. 

Johtunee osaltaan siitä, että myös kirvat tykkäävät puusta kovasti.

Ja kun on kirvoja, on muurahaisia. Mutta onneksi on myös leppäkerttuja 😊

Joka kevät puun hoitamisrituaaleihin kuuluu paitsi reilu lannoittaminen myös

 muurahaiskarkotteen levittäminen puun ympärille ja kirvojen ruiskuttaminen mäntysuopaliuoksella,

jos niitä ilmaantuu liikaa. 

Muurahaiskarkotetta joutuu lisäämään useita kertoja kesän aikana. 

Olen kuitenkin huomannut, että puu voi paremmin ja kukkii myös paremmin,

kun nämä toimet viitsii tehdä ja palkitsee hoitajansa upealla noin 

pari viikkoa kestävällä kukinnallaan.

On se vaan ihana, vai mitä tuumaat 😊

Nautitaan kauniista kesäisestä viikonlopusta!

Ruusuorapihlaja

Lemmikkini

"Onko ihanampaa, niin kuin on tää… "

Niin kaunis, suloinen ja herkkä.

Se on lemmikki 💙

Yksi monista lempikukistani.

Jostain syystä tämä herkästi leviävä vaaleansininen pienikukkainen kaunotar

vetää minua puoleensa. Kevätkesällä sen kukkasia putkahtelee esiin milloin mistäkin; 

lehtikompostin laitamilta, pensasaidan juurelta, perennapenkistä, ojan penkalta.
Sen kaunis vaaleansininen väri koristaa puutarhan hämärää nurkkausta 
ja täplittää perennapenkkejä juuri niissä kohdissa, joista se itse on paikkansa löytänyt.
Vaikka joskus joudun sen leviämistä hillitsemään,
saa se pääosin päättää itse kasvupaikkansa 😊

Kerään niitä maljakkoon ja ikuistan kameralla,

 jotta on kukinnan kuihduttua ja varsinkin pitkän talven aikana, mitä ihailla. 

Kaunottaren kuvat puhukoot puolestaan.

Lemmikki

Mieli lepää näitä vaaleansinisiä kukkatuppaita katsellessa.

Lemmikki

💙

Lempeitä kesäkuisia päiviä sinulle

💙