Uskolliset hortensiat

Syksy vaihtelevine säineen on saapunut. 

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia uskomattoman kauniista syyspäivistä ja lämmittävästä auringosta, 

kuin keskikesällä konsanaan. 

Samoin vettä on tullut kaatamalla, 

tuuli ja sade ovat piesseet viimeisetkin avomaalla ruukuissa olleet kesäkukat ja repineet puista lehtiä

 - jo kellastuneita, mutta myös vihreitä, vielä voimissaan olevia. 

Jonkinlainen syysmyrskykin on jo koettu. 

Juuri nyt on yllättävän lämmintä näin syyskuun lopuksi. 

Aamulla koirien kanssa kävelylenkillä kostea ilma hyväilee keuhkoja 

ja saa pisarat tiivistymään otsalle, vaikka hiki ei olekaan. 

Samalla nenään tuntuu vahva mullan ja maatuvan maan tuoksu - syksyn tuoksu. 

Silmät näkevät puista leijailevia lehtiä, ruskeita saniaisia, kellastunutta heinää, punertavanruskeita mustikanlehtiä. 

Puiden välistä siivilöityvät aamuauringon säteet saavat aamu-usvan väreilemään 

ja hämähäkin seittien pienet vesipisarahelmet hohtamaan. 

Syksyn lapselle syksy on kaunista aikaa 🤍

Syyshortensia - Hydrangea Paniculata

Syyshortensia on yksi kiitollisimmista ja näyttävimmistä kukkivista pensaista mitä tiedän.

Keväällä leikkaan  ja lannoitan omiani reilulla kädellä ja

ne puskevat nopeasti itsensä uuteen kasvuvauhtiin. 

Kiihdyttävätkin vielä edellisvuotisesta.

Elokuussa avautuvat valkoiset kukat alkavat nyt jo pikkuhiljaa muuttua vaaleanpunertaviksi. 

Vaikka tänä kesänä ampiaiset eivät ole meidän pihalla olleet onneksi häiriöksi, 

niitä pörrää aurinkoisina päivinä  runsaasti nimenomaan syyshortensian kukissa. 

Pörrätköön, ei haittaa, kunhan eivät minua liikaa lähesty 😊

Toinen uskollinen, vuodesta toiseen kukoistava on hillittykasvuisempi Mustilan hortensia. 

Tai ainakin meidän pihalla tämä yksilö ei ole päässyt kunnon kasvuvauhtiin sukulaistensa tavoin. 

Ehkä johtuu sen sijainnista aurinkoisessa melko hiekkapitoisessa pienessä rinteessä. 

Mutta jaksaa hänkin kukkia. 

Kukat ovat pienemmät ja herkemmät kuin syyshortensialla, 

mutta erittäin sievät, pitsimäiset ja kauniin kermanvalkoiset.
Hortensioiden valkoiset kukat näkyvät mukavia "valonpilkahduksina" kotipihalla pimenevinä syysiltoina.
Ja muutenkin kesäkukkien ja perennojen lakastuessa on mukava,
kun pensaiden kukinta jatkuu pakkasiin saakka.

Mustilan hortensia - Hydrangea Paniculata 'Mustila'

Mutta se, mikä minulta (monen muun lisäksi toki) puuttuu, on pallohortensia. 

Kerran, vuosia sitten sellaisen kuvittelin ostaneeni ja sen piti olla 'Annabelle'.

Mutta kovasti väitän, että ei ole.

Tämä versio kun kasvaa hyvin pienenä, rentovartisena ja kukat ovat tuollaisia vaatimattomia, 

rentoja ja "irtonaisen" oloisia, kuten tuossa alla olevassa kuvassa. 

Vai voisiko tämä olla 'Annabelle' sittenkin?

Ja, jos on, mitähän taikoja sille pitäisi tehdä, 

että se kasvaisi kunnolla ja kasvattaisi pallomaiset isot kukat?

Ja olen minä myös haksahtanut näyttäväkukkaisiin hortensiauutuuksiin,
joita en ole saanut menestymään.
Eniten minua harmittaa, kun menetin 'Endless Summer:n'.
Se lähti alun perin todella hyvään kasvuun ja kukki parina vuonna
uskomattoman upeasti sinisillä isoilla kukilla, kuten parhaimmat äitienpäiväksi myytävät ruukkuhortensiat.

Kukkia oli vaan tuhottoman paljon enemmän, pensas kun oli.

Mutta sitten yhden talven jälkeen se kasvoi kituliaasti ja en onnistunut pelastamaan sitä yrityksistä huolimatta.

Tekisi mieli hankkia samanlainen uusi, mutta jo etukäteen harmittaa,
jos sekään ei menesty.
Nuo toiset, "perinteisemmät" hortensiat näkyvät soveltuvan minulle paremmin 😊

Köynnöshortensian kukka

Yksi iso suosikkini hortensioiden joukossa on myös vahvaoksainen
köynnöshortensia.
Huolimatta hitaasta kasvuvauhdistaan,
se on muodostanut kehikkoonsa vuosien aikana tiheän ja mielestäni myös kauniin seinämän.
Se näkyy onneksi viihtyvän hyvin puolivarjoisassa,
hieman tiiviissä savi-multapohjaisessa kasvupaikassaan.
Onneksi, sillä pidän kasvin sydämenmuotoisista lehdistä ja herkistä kukinnoista.

Lempeitä syyspäiviä Sinulle 🍁

Syyskuun alun kukintaa

Vaikka syyskuu on jo hyvässä vauhdissa,
ajattelin palata ajatuksissani ja kukkakuvissa
parin viikon takaiseen hetkeen,
jolloin viime päivien rankat sateet eivät vielä olleet pieksäneet eivätkä
kylmät yöt kurittaneet loppukesän kukkijoita.

Kärhöt kukkivat vieläkin ruukussa, 

mutta tuolla avoimella pihalla niiden kukinta on viime päivinä jo lakastunut.

Näissä kuvissa violetinsininen loistokärhö 'Jackmanii' ja vaaleanpunainen ' Hagley Hybrid'.

Loistokärhö 'Jackmanii'

Siniviuhka

Ruukussa terassilla siniviuhka ja miljoonakello jatkavat 

kukintaansa melkoisen häiriintymättä. 

Saas nähdä, missä vaiheessa raskin ruukut kukkineen tyhjentää kompostiin.

Kesäkukkien parhaimmistoon kuuluvat myös maljaköynnökset,

jotka pärjäävät paahteisella seinustalla oikein hyvin. 

Ostan näitä joka kesä äitienpäivän tienoilla kaksi amppelia ja

ne kasvavat pakkasiin asti. 

Olen kuullut, että ne voisivat talvehtia myös syvällä lehtikompostin uumenissa.

Kerran sitä kokeilin, mutta ei onnistunut.

Onko sinulla siitä kokemuksia?

Niinpä nämä ovat sitten minulla yksivuotisia kesäkukkia.

Tosin olisi mukava, jos olisi paikka, jossa ne voisi sisällä talvettaa. 

Mutta, kun ei ole, niin ei voi mitään.  

Kesäkukkapenkin puolella valkoinen malvikki on heinäkuun lopulta lähtien 

availlut koko ajan uusia nuppujaan viilenevistä keleistä huolimatta.

Myskimalva

Ja perennapenkin puolella uskollinen kaksikko 

eli vaaleanpunainen myskimalva ja kesäpikkusydän

jatkavat edelleen kukintaansa.

Kesäpikkusydämen lehdistö alkaa jo kellastua, mutta jaksaa toistaiseksi kukkia.

Kesäpikkusydän

Myös vaaleanpunainen ryhmäruusu kukkii joka syksy pakkasiin saakka. 

Se kasvaa pihavalopylvään ympärillä yhdessä valkoisen pensashanhikin kanssa.

Siitä kirjoittelin vähän enemmän tuossa aiemmin kesällä "Ruusun tuoksua" - tekstissä.

Otan usein yhden tai kaksi pientä ruusun kukkaa maljakkoon näin syksyllä,

sillä yllättävän hyvin kukat kestävät maljakossakin.

Toivottavasti tälle viikolle ennustettu alkusyksyn syysmyrsky ei tee pahaa jälkeä teillä eikä meillä.

💚

Leppoisia syyspäiviä!

💚