sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Kevätpuuhia


Keväällä on aina kiire. Sekä itsellä että luonnolla.
Kun aurinko nostaa lämpötilaa ja taivas viskaa välillä muutaman sadekuuron,
luonto herää todella nopeasti.
Yritäpä siinä sitten pysyä perässä, jotta ehdit tehdä kaikki tarpeelliset pihahommat oikeaan aikaan.
No, kuten arvata saattaa, minä en yleensä ehdi. 
Niin kävi tänäkin vuonna, että iso perennapenkki jäi taas jakamatta, kun kasvu ehti liian kovaan vauhtiin.
Lopulta nyhdin vain rikkaruohoja ja viskasin multaa taimien päälle ja väleihin.
Jospa sillä pärjätään. 


Multapusseja tuli taas haettua peräkärryllinen ja ne hupenivat nopeasti loppusijoituspaikoilleen
istutusalueiden täydennyksiksi. Puoliso ihmettelee joka kevät, että minne se multa oikein hupenee, 
kun sitä joka kevät haetaan tuhottomat määrät ja se on aina vähissä.
Samaa ihmettelen minäkin.
Omasta lehtikompostista tulee toki jotain täydennystä, mutta ei se riitä pelkästään.
Aineen häviämättömyyden laki ei näköjään päde multaan...


Ruokakauppareissulla mukaan lähteneet gladioluksen sipulit ja kiinanpionin juurakot
pääsivät myös vappupäivänä maahan. 
Vaikka nuo pussipionijuurakot eivät niin laadukkailta vaikutakaan, 
olen vastaavista kasvattanut monta komeasti kukkivaa pionia, joten näiltäkin odotan paljon 😊
Gladiolukset pääsivät multapetiin, jonka toisella reunalla kasvavat palavat rakkaudet ja muutama päivänliljatupas.



Aiemmin keväällä leikkelin pensaita siistimmiksi ja samalla otin 
muutamia oksia maljakkoon tuomaan ensimmäistä kevään vihreää.
Yksi syreenin oksa kasvatti kuitenkin juurenalut, joten jätin sen vesimaljaan ikkunalle siinä toivossa, 
että saan istuttaa sen myöhemmin maahan ja saan näin yllättäen uuden valkoisen syreenin.


Sen verran perennojen jakamista kuitenkin harrastin, 
että jaoin ahtaasti kasvavaa kevätpikkusydäntä ja istutin pieniä taimia erään istutusalueen reunoille. 
Nyt sitten vaan toivon, että se toipuu tästä rääkkäyksestä ja lähtee kasvuvauhtiin.



Sitten piti ruveta leikkimään. 
Leikkasin pari kirsikkatomaattia viipaleiksi ja laitoin viipaleet ikkunalle ruukkuun. 
Pian viipaleet olivat homeessa ja samaan aikaan siemenet alkoivat itää.
Nyt minulla on tiheä tomaattikasvusto, jolle pitäisi varmaan jotain tehdä.
Koulita ilmeisesti ja istuttaa vähän väljemmin.
Hmm ... noinkohan nuo hentoiset saan tuosta ehjänä uuteen kasvupaikkaan.
Saapa nähdä, miten tämä projekti onnistuu.


Kevätkaihonkukka - Ompahalodes verna

💙
Näiden paraikaa toukokuun alussa kukkivien sinisten suloisuuksien kuvien myötä
toivottelen sinulle kauniita toukokuun alun päiviä.
💙


Pikkutalvio -Vinca minor









6 kommenttia:

  1. Mukavia kevätkuulumisia! Minäkin ajattelin eilen samaa, että tulee keväällä kiireinen olo luonnon nopeasta heräämisestä. Hirveä hinku huomata kaikki kevään merkit ympärillä. Eilen levittelin into pinkeänä lunta sulamisen nopeuttamiseksi. Iloa ja auringon paistetta toukokuun päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Meillä oli käytännössä lumeton talvi, joten ei tarvinnut ruveta lumien levittelyhommiin. Olen sitä kyllä monena keväänä harrastanut minäkin. Aurinkoisia toukokuisia päiviä sinulle!

      Poista
  2. Kätevä tapa kasvattaa tomaatintaimia viipaleista. Olewn lukenut tuosta jostain ennenkin, mutta minulla ei ole vielä tullut kokeiltua. Siinä onkin mukavasti taimia tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulin tänään nuo tomaatintaimet ja valitsin vahvimmat. Mielenkiinnolla odotan, selvisivätkö koettelemuksesta, vai miten kävi. Ja sitten muutenkin olen aika myöhässä näiden tomaatintaimieni kanssa; taitaa ehtiä syksy tulla ennen kuin näistä ehkä satoa saadaan :)

      Poista
  3. Multaa kuluu yllättävän paljon joten me olemme ottaneet aina ison kuorman autolla pihaan. Montakymmentä kottikärryllistä on nytkin sitä kärrätty penkkeihin. Minä en nyt keväällä ole jakanut mitään perennaa mutta esikoita ehkä kukinnan jälkeen. Syksyllä sitten lisää jakohommia. Pikkusydän on kyllä kestävä vaikka sillä onkin hauraat juuret se kyllä kestää jatkotoimenpiteesi. Jännä tapa lisätä tomaattia ja reilusti on sinulla taimia ja koulia ne kyllä pitäisi. Liityin myös samalla lukijaksi blogiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva saada sinut lukijaksi ja kommentteja. Itsekin mietin, että syksyllä pitää perennojen jakohommiin ruveta. On vaan jäänyt nyt useampana syksynä ja keväänä tuon isoimman perennapenkin hoito. Tomaatintaimista valitsin tänään vahvimmat ja koulin ne isompiin ruukkuihin. Vähän myöhässä taidan noiden kanssa noin ylipäätään olla, joten saa nyt nähdä, mitä tulee vai tuleeko mitään. Mutta mielenkiintoinen kokeilu tuokin :)

      Poista

Kommentit lämmittävät mieltä! Kiitos, kun kerrot vierailustasi.