Sitä on kylliksi.
Lunta nimittäin.
Ja lisää tuli taas viime viikonlopun alkamisen kunniaksi,
vaikka nyt onkin satanut jo vettä ja joka paikan jäädyttänyttä alijäätynyttä vettäkin.
Mutta onhan helmikuu.
Ja vaikka tässä välillä ehti jo tottua leutoihin talviin,
on oikea talvi tietenkin parempi ja lumipeite suojaa kasveja pakkasilta.
Vuosi sitten helmikuun alussa ruusut puskivat uusia lehtiä
ja palava rakkauskin oli leudon talven aikana kehittänyt uudet lehtiruusukkeet.
Ja varsinainen talvi tuli sitten helmi-maaliskuun vaihteessa,
mutta ei tietenkään yhtä voimallisena enää siinä vaiheessa,
mitä se tänä talvena on ollut.
Nämä keväiset kuvat on kuvattu 2.2.2020 eli vuosi sitten helmikuun alussa.
Eivät tosiaan vuodet ole veljiä keskenään.
Nyt nuo samat ruusut ovat täysin näkymättömissä hangen alla.
Tuolla alla olevan lumikummun alla ne ruusut nyt köllöttelevät 😊
Mutta siis, jos en ole jo toistellut eri yhteyksissä aiemmin tarpeeksi,
sanon sen nyt: odotan kevättä, todellakin!
Ja multaa kynsien alle, rakkoja peukalon varteen, naarmuja käsivarsiin, kärpäsiä ja Aurinkoa ihan isolla A:lla!
Ja lopputuloksena vihreää nurmea, kevään tuoksua ja kukkia.
Niiiin, niitä kukkia!
Niiiin, niitä kukkia!
Tässä muutama kukkamuisto menneiltä kesiltä ihan vaan kevään odotuksen kunniaksi:
Kaunista kevään odotusta Sinulle!
